torstai 21. syyskuuta 2017

Ei niin pahaa...

Olen niin iloinen, kun saan taas mennä hirvikärpästen luo pelkäämättä puremia. Aivan kuin olisin kaivannut hirvikärpäsiä! Siinä kävi niin, että hammas rupesi kenkkuilemaan, ja polvinivelleikkaus peruttiin tältä erää. Ensin leikataan hoidetusta hampaan juuresta pala ja kun se on parantunut, isketään polveen.

Tuntui tosi keljulta, kun tämä lopullisesti selvisi. Taas pitää orientoitua elämään uudella aikataulutuksella. Lohduttauduin sillä, että yleensä matkan mutkiin liittyy kuitenkin hyvää johdatusta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Sitten huomasin, että saan mennä pelkäämättä sieneen ja saatanpa tänä syksynä päästä vielä karpaloonkin. Toissa iltana kävin siis poimimassa kanttarelleja ja vähän rouskuja. Tänään pyöräilin koiran kanssa kylän karvalaukkumetsikköön. 

Pienet terveet ja kiinteät karvalaukut ovat söpöimpiä sieniä. Karvarouskut olivat myös isäni herkkua ryöpättynä ja pannulla pyöräytettynä. Itse tykkään rouskuista enemmän sienisalaatissa ja niinpä suolasin tämän illan sienet. Yleensä en juuri sieniä säilö, vaan ne syödään tuoreeltaan. Nyt syödään ainakin jouluna sieniä. 

Äiti oli ennakkoluuloton, kun pani minut nuorena sienimetsään. Tytöstä polvi paranee, sillä blondini on tosi sienestäjä. Yritinkin toissa iltana soittaa hänelle saadakseni varmistusta mustavahakkaan tunnistamisessa. Mutta koska hän ei vastannut, päätin luottaa itseeni ja pilkoin vahakkaat kanttarellien sekaan. Nam. 

Kiitos sateesta, joka on kasvattanut hienoja sieniä. Mutta nyt pyydän Luojalta poutapäiviä, ettei viljasato jää peltoon! 




keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Oikeassa olemisen hedelmä

Apostoli Paavali kirjoitti viisaasti galatalaisille (Gal.5), että Hengen hedelmiä ovat esimerkiksi ilo, lempeys ja kärsivällisyys. Tuollaisten hedelmien seurakunnissa ja yhteisöissä on varmasti niin hyvä ilmapiiri, että viihdytään ja ollaan. 
Jostain syystä oikeassa oleminen ei ole tärkeä ja tavoiteltava hedelmä. Ei auta kertoa, että olin kymmenen vuotta sitten oikeassa (varsinkaan jos kärsivällisyys silloin loppui ja ilo sammui). Paljon kuulee tällaista todistelua omastakin suusta.

Pakanain apostoli kirjoitti myös pahoista lihan hedelmistä. Juonittelu esimerkiksi on huonoa hedelmää, samoin kiihkoilu. Nostan nämä esiin, koska ne ovat mielestäni niin tavanomaisia ja tietyllä tavalla hyväksyttyjä. Oikeassa oleminen synnyttää mielestäni juuri juonittelua ja kiihkoilua.

Ei pidä olla niin usein oikeassa!