Olette aina täällä

Tänä pyhäinpäivänä ajattelen erityisesti teitä, sisareni. Olen kaivannut teitä aina. Olisi hauskaa kokoontua taas yhteen. Viimeisestä yhteiskuvasta on jo 39 vuotta. Saattaisimme viettää yhteisen tyttöjen saunaillan täällä Naskalissa. Kaikki olisi toisin. Sauna olisi jynssätty perin pohjin, sillä Suvi-Päivikki, joka täällä emännöisi, peri parhaiten äitimme siivousinnon. 

Höpöttelisimme niitä näitä, nauraisimme. Pulahtaisimme jokeenkin vielä. Saunatuvassa katsoisin Suvi-Päivikkiä silmiin ja sanoisin
- Kun äiti lähti laitokselle, minun piti mennä kertomaan mummalle Tuomistontielle. Olin jo käynyt ekaluokan ja pyöräilin sinne hurjaa vauhtia. Perille päästyä kerroin hynkäten, että äidin piti lähteä Vaasan sairaalaan. Aili-tätikin oli siellä ja sanoi, että sehän ei ole itkun vaan ilon asia. Sitten keräsimme talon takaa neliapiloita, löysimme monta.
- Niidenkö piti tuottaa onnea?
- Niin. Ja ehkä ne tuottivatkin. Kun olit viiden, pesin mattoja tuossa laiturilla. Tulit siihen ja putosit veteen. Et vielä osannut uida ja painuit veden alle. Hyppäsin perään ja nostin sinut laiturille. Pidit kovan metelin varvastossusta, jota virta vei jo kohti Vaasaa. Hyppäsin vielä hakemaan sen.
- Kiitos kun pelastit tossun.

Tunnustaisin, että olisin tahtonut tähän emännäksi.
- Nuorempana olin sinulle kateellinen, kun saitte tämän tilan. Onhan tämä kaunis paikka. Ja kai jotenkin ajattelin, että äiti ja isä eivät arvostaneet mielenkiintoani maataloteen tai eivät luottaneet, että osaan.
- Kuka ties olisi ollut parempi antaakin sinulle.
- Älä höpötä.
- No, kun meillä ei ole jatkajaa. Eikä tätä enää kauan jaksa, ensi kesänähän mäkin jo täytän 60. Äiti luuli aina, että meidän lapsettomuus johtuu jostain nuorempana tekemästäni suuresta virheestä.
- Muistan sen jutun. Äiti saattoi joskus joutua mielikuvituksensa valtaan eikä mikään selitys auttanut.

Saara nyökytteli.
- Äiti oli niin herkkä ja kova yhtä aikaa. Runotyttö, jolla oli valtava kauneudenkaipuu. Ja sitten vaativaisuus yllätti.
Saaralla oli yhä suloinen hymykuoppa toisessa poskessa.
- Olemme tainneet periä sitä aika tavalla, ainakin minä olen perinyt vaativaisuutta, myös itseä kohtaan. 
- Eikä äiti koskaan toipunut Paavon kuolemasta. Esikoislapsi on tärkeä.
- Luulen, että Paavossa oli parhaita puolia paapasta, äidinisästä. Paappahan kuoli jo vuosi ennen Suvi-Päivikin syntymää. Mutta on kuopuskin tärkeä.
Hymyilen Saaralle.
- Äidin muistoon liittyy aina suru.

Kiertelisimme katsomassa talon vanhoja aarteita ja jakaisimme muistojamme lapsuudesta. Jokaisella eri muistot, olihan meillä ikäeroa aika tavalla. Osat olisivat vaihtuneet, nyt pikkusisaret neuvoisivat minua. Illan päätteeksi ottaisimme lasin viiniä ja katsoisimme suosikkielokuvamme, joka tietysti olisi kaikilla sama. Nauraisimme ihan kippurassa Spikelle ja kyynelehtisimme vuolaasti, kun Anna lopulta saa sanottua Williamille:  "The fame thing isn't really real, you know. And don't forget... I'm also just a girl, standing in front of a boy, asking him to love her."  (Notting Hill)

Tänään sytytän kynttilät haudoille tietoisena siitä, että pieni silmänräpäys 1987 muutti elämänkulkuani. Kiitän siitä mitä oli ja siitä mitä on ollut sen jälkeen. 

Laihian oravan korjaaminen

Vanha isäntä otti paapan nostaman oravatuuliviirin alas ja entrasi sitä. Sata vuotta se on palvellut ja palvelee yhä paapan tekemässä puuvarressa. Nyt on oravalla taas häntä ja se osoittaa, että tällä hetkellä tuulee lounaasta. Lounatuulta tässä tarvitaankin.

Eilisessä Laihian kunnanhallituksen kokouksessa päätettiin esittää, että kunnallisveroa nostetaan yksi %-yksikkö. Se merkitsee keskituloiselle kuntalaiselle 21 euron korotusta kuukausittain kuntaveron muodossa. Verotus on vain yksi keino tasapainottaa kunnan taloutta, vielä suuremmat vaikutukset tulee hankkia sopeuttamalla toimintaa. Olen laskenut tätä monta päivää ja nähdäkseni konsulentit antoivat Laihian tilanteesta liian valoisan kuvan. Tappiota kertyy viivan alle joka vuosi kiihtyvää tahtia ja tuon tappion kattaminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. 

Henkilöstökulut ovat suurin menoerä kunnassa, joten havainnollistanpa tätä kertomalla, että jos väen vähentäminen olisi ainut keino, niin pitäisi välittömästi irtisanoa kunnasta lähes 80 henkilöä eli kolmannes henkilöstöstä. Jokainen ymmärtää, ettei se ole mahdollista, sillä kunnalla on lakisääteisiä tehtäviä, kuten koulutuksen järjestäminen. Veronkorotus oli siis välttämätön, ja sen lisäksi täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota tulopuoleen. Ja tietysti on säästettävä kaikessa missä voi. Tulossa on siis veronkorotuksen lisäksi rakenteellisia muutoksia, mikä tarkoittaa puuttumista palveluverkkoon. On tulossa taksojen korotuksia, kunnan omaisuuden myyntiä ja toivottavasti myös laihialaisempaa taloudenpitoa. Käpykasaa ei valitettavasti ole varastossa.

Miksi tähän on tultu? On oltu optimisteja eikä se synti ole. Minua edeltävät päättäjät ovat katsoneet luottavasti tulevaisuuteen. On investoitu kouluihin ja liikuntapaikkoihin. On laitettu rahaa myös terveyskeskusrakennukseen, jotta saataisiin pidettyä kunnassa SOTE-asema. On tehty paljon kuntalaisten hyväksi. Mutta sitten tuli sota ja lama. Valtionavut alenivat, Laihian kohdalla erityisen jyrkästi koska syntyvyys romahti enemmän kuin muualla. Verotulot vähenivät, kunta joutui muiden kuntien tapaan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden maksajaksi, palkat nousivat, alueelle suunnitellut investoinnit eivät liikahtaneet eteenpäin. Kaikki mittarit menivät punaiselle. Rakennettiin terveet tilat henkilöstölle, mutta vaikka kunnantalon  vaikutus ei vielä näy poistoissa, ollaan jo monta miljoonaa euroa tappiolla.

Tällä valtuustokaudella ei sitten ole toivotulla tavalla ollutkaan enää keskiössä kuntalainen, vaan on tehty hartiavoimin työtä, jotta saataisiin pidettyä Laihia itsenäisenä. En minä erityisesti ihaile kuntamme johtoa, mutta se on sanottava, että he ovat tehneet parhaansa saadakseen Laihialle elinkeinoelämää ja olleet tosi ahkeria. Lähinnä kismittää se, että meille päättäjille esitetyt laskelmat ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet virheellisiksi. On vaikea päättää, jos pohjatiedot ovat puutteelliset. 

Omissa laskelmissani olen tullut siihen tulokseen, että kaikki ei-lakisääteinen pitää ajaa alas ja silti tavoite karkaa koko ajan kauemmaksi. On siis oltava rohkeutta miettiä kaikkia vaihtoehtoja. Se tarkoittaa, että on tehtävä myös kuntaliitosselvitykset ja katsottava, saadaanko kuntalaisille sitä kautta enemmän hyvää kuin Laihian orava pystyy tarjoamaan. Moni kunta on tähän joutunut ennen meitä. Valtiontalous on nyt todella huonossa jamassa, sieltä päin on odotettavissa vain entistä kylmempää kyytiä.

Päättäjillä on monenlaisia hyviä periajatuksia: tavoitteena hyvä palveluverkko, kohtuulliset verot ja kunnan itsenäisyys. Harvoin voi saada kaikkea mitä haluaa.