keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Lämmikkeitä

Kurkku tuntui vähän kipeältä töistä tullessa, ja olen lääkinnyt sitä hunajalla, punapensasteellä ja Carlos I:llä, joka on hyvää pitkään kypsytettyä epsanjalaista brandyä. Ansaitut viikkovapaapäivät ovat alkamassa. Tuntuu mukavalta istua villapaita päällä takkatulen loimussa nauttimassa lämmikettä. Tiedän että tämäntyyppiset lämmikkeet eivät kaikille sovi, ja suosittelen esimerkiksi inkivääriteetä heille, joilla on ongelmia alkoholin kanssa. Itsekin yritän pitää varani. Mökki on kyllä kohtuullisen lämmin muutenkin, töistä tultua oli mittarissa peräti 18 astetta, vaikka päivä on ollut aika poutainen. 

Vaihdoimme viime viikolla miehen kanssa autoa. Hän sai kitkarenkailla varustellun biokaasu-Passattini, ja minä hänen nastarenkailla varustellun neliveto diesel-Skodansa. Tosin en ole dieselauton hankintaan aivan syytön, koska jo kymmenen vuotta sitten minussa aktivoitui yllättäen isältä peritty autonhankintageenistö ja ostin meille 50-lahjaksi ensimmäisen Scoutin, vaikka isäntä ei ollut edes kotona. Mielessäni olivat marjastajan metsätiet, korkeampi maavara ja nelivedon tuoma turvallisuus Syötteen reissuilla. Toissa kesänä löysin sitten armaalleni uudemmman Skoda Scoutin mallin vähän sen jälkeen, kun olin aloittanut viherpiipertelyn Volkkarilla. Nyt uskoin, että tuo Skoda takaisi minulle jonkinmoisen katu-uskottavuuden myös näillä selkosilla. Luulenkin, että uskottavuuteni on aivan kohtalainen eikä täällä tarvitse yrittää olla fiinimpi tai fiksumpi kuin on.  

Aamulla kytkin auton akun hyvissä ajoin lisälataukseen ja ajoitin moottorilämmityksen päälle sopivasti ennen lähtöaikaa. Kun astuin autoon, se kuitenkin rupesi tinttailemaan. Painoin käynnistysnappulaa. Moottori vain lupaili. Kaikki auton valot syttyivät ja jäivät päälle, myös sisävalot. Moottorilämmitin alkoi tuhista uudelleen ihan itsekseen ja auton sisätilapuhaltimet pouhoottivat päälleni pakastinilmaa. Mittariston ohjeteksti kertoi ajoneston olevan päällä ja vaati avainkäynnistystä. Tiesin, että kysymyksessä ei ole ajajan konjakinkäyttö tai muu vastaava ajokunnottomuus. Avaimella ei saanut enää edes lukittua ovia. Soitin armaalleni, joka ilmiintyy nyt etelämpänä. Saamieni ohjeiden mukaan tarjosin autolle käynnistyksessä molempien avaimien avainmöltin sirua, mutta mikään ei auttanut. Soitin Skodan ajoturvaan, josta ei osattu neuvoa, vaan luvattiin tilata paikalle huolto tai hinaus. Kerroin lähteväni taksilla töihin ja pyysin, että huoltaja ottaisi vasta huomisin yhteyttä. 

Hiukan olivat jo sormet jäässä, mutta varsinkin järki. En siinä hötäkässä tullut ajatelleeksi, että yksi työkaveri asuu kahden kilometrin päässä. En muistanut edes rukoilla. Pyrin lämpimään soittamaan taksia. Huomasin lähtiessä mittariston herjaavan, että avainta ei tunnisteta. Suljin oven, ja silloin tapahtui jotain yllättävää. Auton turhat valot sammuivat ja se näytti normaalilta. Päätin yrittää vielä kerran. Painoin avainmöltillä käynnistysnappulaa, ja auto hyrähti käyntiin kuin ei mitään. Ehkä ilmakin oli jo vähän lämmennyt, vain vaivaiset 34 pakkasastetta. Matkalla töihin päästiin Scoutin kanssa jossain notkossa -38.5 asteeseen. Mietin, että näin kylmää ilmaa en ehkä koskaan ole haistellut. Ei mikään ihme, että auto vähän oikuttelee. 

Kävin hitaalla, mutta päivä oli kuitenkin mitä mainioin. Saatiin monta hyvää asiaa vireille ja työntekijäkokouksessa en edes osannut luetella kaikkia havaitsemiani työkaverien hyviä ominaisuuksia, vaikka yritin. Erityisesti jäin harmittelemaan sitä, että hyydyin, enkä viimeisen kohdalla osannut sanoa, miten iloinen olen siitä, että talouspäälliköllä on paitsi asiantuntemusta, myös empatiaa työntekijöitä kohtaan, ja joustavuutta aivan sopivasti. Kun rahasta puhuttiin, muistutin, että olen Laihialta, mikä aiheutti melkoisen naurunremakan. En kuitenkaan aio muikistella, kun työntekijät käyttävät budjetoituja varoja toimintasuunnitelman mukaiseen toimintaan. Kun tiukille mennään, niin sonnikin poikii. Toivossa ja valossa teemme työtä.

Joskus ajattelen, että koneetkin ovat miltei kuin ihmisiä. Niiden kanssa täytyy tulla tutuksi ja oppia niiden oikut. Kuinka paljon tärkeämpää onkaan suhtautua ihmisiin kuin ihmisiin konsanaan. Itsellenikin on tärkeää toisen ihmisen sydämellinen lämpö ja ymmärrys. Siitä tänään kiitän.

2 kommenttia:

  1. Niin monenlaista säätä mahtuu tälle pienelle pallollemme.
    Onpa ollut kova pakkanen. Ei ole ihme, että auto temppuili.
    Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luin töihin lähtöäsi lähes henkeä pidättäen.
    Itse aloitan juuri nyt aamuni pienen pienellä konjakkitujauksella, koska uskottelen itselleni sen torjuvan turistiripulia.
    Lämpöisiä terkkuja Costa Ricasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta! Oikein hyvää matkaa. On se ihmeellistä tämä postin kulkukin maapallon laidalta toiselle.

      Poista