Jeesus lohdutukseni

Saarna Vaasan kirkossa 16.9.2018

Teksti:1. Kun. 17: 17-24

Vanhempien suru

  

Hyvät sanankuulijat. Vanhempien suru lapsen kuoleman äärellä on koskettanut teidän monien sydämiä omakohtaisesti tai aivan läheltä. Myrskyluodon Maija laulaa hukkuneen poikansa äärellä Mikael, Mikael, Mikael ja menee kauemmaksi - ettei ainoakaan äidin raskas kyynel päälle Mikaelin lankee.

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti 1905
Ateneumin vapaa taide

Äsken kuullussa Vanhan testamentin tekstissä kerrottiin äidin surusta ja epätoivosta. Tuohon aikaan Israelin kuninkaana oli Ahab. Ahab otti vaimokseen vierasheimoisen, sidonilaisen kuninkaantyttären Isebelin, ja alkoi palvoa epäjumala Baalia. Profeetta Elia varoitti ja sanoi että nyt ei tule sadetta. Herra käski profeetan mennä ensin Keritinpurolle, missä korpit ruokkivat häntä, ja puron kuivuttua jatkaa matkaa juuri Sidonin alueella olevaan foinikialaiseen kauppakaupunkiin Sarpatiin. Sarpatin vahvat vientituotteet olivat viini, vilja ja öljy. Mutta nyt oli todella kuivaa, ja ruoka oli vähissä. Herra käski köyhän vierasuskoisen, sarpatilaisen leskivaimon pitää huolta profeetasta. Vaikka leskellä oli poika ja vain vähän öljyä ja jauhoja, hän suostui jakamaan ne profeetan kanssa, ja niinpä ne ihmeen kaupalla riittivät ja riittivät.

Syyllisyys

Mutta sitten poika, äidin turva, sairastui ja kuoli, tai sananmukaisesti hänessä ei ollut enää henkeä, hän ei enää hengittänyt, ja kaikki näytti menetetyltä. Sellaisessa tilanteessa moni vanhempi etsii syytä sekä itsestään että muista ihmisistä ja Jumalasta, jota sanotaan kaikkivaltiaaksi, hyväksi ja rakastavaksi. Niin myös tuo leski. Hän kysyi katkerana miksi Elia ja Elian Jumala rankaisevat häntä näin? Miksi hänen syntinsä kaivetaan esiin?

Silloin onnettomuuksia pidettiin omien tai esivanhempien pahojen tekojen seurauksena, ja ehkä joskus nytkin. Olen kuullut kysyttävän: Mitä mä oon tehny että mua näin rangaistaan? Mutta ei sairaus tai onnettomuus ole Jumalan rangaistus. Jeesushan sanoi niin, kun häneltä kysyttiin asiasta.

Ulkopuolisin silmin Sarpatin leski ei ollut erityisen syntinen, vaan ihmeen hyväsydäminen ja lähellä Jumalaa. Hän kuunteli käskyä, jonka Jumala antoi hänen sydämeensä, ja jakoi vieraan uskonnon profeetan kanssa kaiken leivän mitä hänellä oli. Silti hänen poikansa valahti hengettömäksi. Miksi?

Jumalan kaikkivaltius ja kärsimys

Sekä hän että profeetta Elia olivat vakuuttuneita siitä, että kaikkivaltias Jumala antaa niin onnen kuin onnettomuuden.  Elia kysyi Jumalalta: Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?

Minäkin otan niin onnen kuin onnettomuuden Jumalan kädestä. Ja niinhän me veisaamme myös vähän kuin huomaamattamme Päivä vain ja hetki kerrallaan -virressä, että Isä antaa murheen niin kuin ilon seesteisen. Ajattelen, että Jumala todella vaikuttaa elämääni ja sinun elämääsi ja siksi rukoileminen ei ole turhaa. Hän ei tahdo onnettomuutta tai myötävaikuta mihinkään pahaan, mutta hän sallii tämän luomansa maailman toimivan näin: täällä tekevät työtään paitsi hyvyys ja rakkaus myös synti, sairaus ja monet luonnonmullistukset.

Maailmassa ei aina tapahdu Jumalan tahto, siksihän Jeesus opetti meitä rukoilemaan: Tapahtukoon sinun tahtosi. Mutta vaikka se ei aina tapahdu, Jumalalla on vielä monia keinoja näyttää valoa tai kääntää paha hyväksi. Hänen valtansa on hyvyyden ja rakkauden valtaa ja hänen tahtonsa on hyvä. Aina on toivoa.

Sarpatin leski sai poikansa takaisin, Jumala antoi pojan hengityksen käynnistyä uudestaan. Näin onnellisia loppuja joskus nähdään.

Mutta usein ihmiset myös kohtaavat todella niin raskaita asioita, että on parempi, kun en yritä selittää mitään. On eri asia uskoa itse, että Jumala johdattaa minun elämääni kuin tarjota sitä maailmanselitykseksi ahdistuneelle ihmiselle, joka on täynnä surua ja kapinaa. Jumala kyllä kestää ihmisen kiukun. Se ilmenee Raamatussakin, kun kaikkensa menettänyt Job esitti aika moista kritiikkiä Herralle, ja sai lopulta kiitokset rehellisistä mielipiteistä.

Jeesus lohdutukseni ja toivoni

Uudessa testamentissa on lapsen kuolemasta hyvin puhutteleva kertomus, tai kolme hieman toisistaan poikkeavaa kertomusta samasta aiheesta: Jeesus herättää kuolleista synagogan esimiehen Jairoksen tyttären. Eräs raamattuopettaja sanoi kerran, että evankelistojen Markuksen ja Luukkaan versioissa Jairos pyytää apua Jeesukselta, kun tytär on kuolemaisillaan, mutta Matteuksen kertomus on absurdi, kun Jairos heittäytyy Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoo, että tyttäreni kuoli juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa. Harva isä tosiaan lähtisi tyttärensä ruumiin luota ihmeidentekijän luokse uskoen, että kuollut virkoaa. Mutta minulla tuli kyyneleitä silmiin, kun kuuntelin tuota, sillä tilanne tuntui tutulta.

Muistan kun näin pikkusisarteni kauniit kuolleet kasvot Vaasan keskussairaalan kappelissa. Se oli täysin epätodellinen hetki. Katsahdin ympärilleni ja ajattelin, että jos Jeesus olisi nyt tässä yhtenä meistä niin pyytäisin: Herätä!  Ja olihan Jeesus siinä, mutta toisenlaisena, vähemmän ihmeidentekijänä, enemmän lohduttajana. Matteus kirjoitti minua varten, joka en voinut käsittää kuolemaa. Markus ja Luukas taas kirjoittivat heitä varten, joiden rakas sairastaa vakavasti. Hekin saavat mennä Jeesuksen luo ja pyytää apua. Raamattu on täynnä voimaa. Jokainen voi löytää itsensä noista kertomuksista.

Ei tarvitse tietää miten kaikki oikeastaan tapahtui, missä vaiheessa tyttö kuoli ja miten Jeesus hänet herätti. Kertomuksissa on eroavaisuuksia, mutta ne kaikki ovat totta. Jeesus on meidän lähellämme, ja hän todella antaa avun olemalla siinä ja kuulemalla meidän hätäämme. Hän on täynnä lohdutusta ja rakkautta. Hän on itse itkenyt kuoleman surua ja hikoillut kuolemanpelkoa.  Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestä ja pelosta, sillä hän antaa anteeksi ja on kulkenut edeltä siitä portista mistä mekin kaikki aikanamme kuljemme.

En pyydä kovin usein ihmeitä, mutta olen saanut kokea sen suuren ihmeen, että elämä on jatkunut ja usko ja valoisa luottamus ovat säilyneet sydämessä – ei ainoastaan kuolemansurussa vaan myös elämän muiden vastoinkäymisten keskellä. Tätä valoa toivon sydämeen jokaiselle kuulijalle. Älä pelkää!