Bongausta

Luonnossa monet linnut ja eliöt joutuvat sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Joiltakin lajeilta se käy paremmin kuin toisilta. Elinaikanani moni laji on urbanisoitunut. Myös ihminen on joustava ja sopeutuva. Tällä hetkellä suositaan urbanisoitumisen sijasta mökkiytymistä. Istuin kotiin palattuani ensin kaksi viikkoa nojatuolissa, mutta kun selkä kipeytyi ja rupesi lepäily muutenkin tympäisemään, pörähdin ostoksille Vaasaan. Ostin mm. lintukiikarin. Kun ei voi bongata tuttuja, voin yrittää bongata kaikki pihapiirin linnut. Olen ollut aina huono tuntemaan lintuja, koska opin laulut ja muodot hitaasti. Mutta kaikessa voi kehittyä. Netissä on LuontoPortissa hyvät kuvat ja laulunäytteet. Viidessä päivässä olen bongannut pihapiiristä ja kotipelloilta kolmisenkymmentä lajia. Tavoitteeksi asetin 50 lajia, mutta siihen en mahda ihan päästä, sillä koivut ovat jo hiirenkorvalla ja pian visertäjät peittyvät lehvistöön. 

Biologianopettaja Laura Vilkki opetti, että peipon laulu
katkeaa kuin vähän kesken.

Joona oli todellinen maatilan
kukko @Perttu Perälä

Yksi pihapiirin linnuista ja äänistä katosi äitienpäivän tietämillä, ja sitä koirakin ikävöi. Kaunis Joona-kukko on poissa. Samoihin aikoihin poika näki pellolla suden jäljet, ja epäilimme syypääksi Suorttilan sutta, jonka kulkureitti kuulemma kulkee Mallastehtaan sillan kautta kylämme takamaille. Lopulta kuitenkin löysin kukon jäännökset rannasta, ja koska pyrstösulkien lisäksi oli jäljellä vähän muutakin, saattaa syypää olla joku vähän pienempi peto. 

Olen tänä keväänä kaivannut myös kirkon ääntä, mutta en ole saanut sitä bongattua kovin hyvin, vaikka paljon puhutaan siitä, miten hyvin kirkko on sopeutunut muuttuvaan toimintaympäristöön tekemällä digiloikan ja muuttamalla muutenkin toimintatapoja. Täytyy sanoa, että olin erityisen pettynyt ystäväni arkkipiispa Tapio Luoman televisiohaastatteluun, jonka Yle taannoin teki ja näyttävästi uutisoi. Liekö leikkauksen syytä, mutta haastattelu oli filosofista pohdintaa vailla uskonyhteisön sisältöä. Toivoisin todella, ettei tämä heijastelisi kirkon sanoman onttoutta tässä ajassa, missä monenlaiset sudet uhkaavat viedä uskon ja perusturvallisuuden. 

Onttoa tai ei, nyt lomalla olen kovasti kaivannut päästä kirkkoon laulamaan virsiä ja sanankuulijan paikalle. Radio- ja televisiopalvelukset ja striimaukset eivät vastaa yhteisöllisyyden kaipaukseen. Kun pidin lähtösaarnani Taivalkosken kirkossa, toivoin salaa, että työyhteisö yllättäisi tulemalla kirkkoon, ettei tarvitsisi katsella typötyhjiä penkkejä. Onneksi sain bongata penkistä lääninrovasti Taina Mannisen puolisoineen. Seurakuntien työntekijöillä on valitettavan harvoin tapana osallistua jumalanpalveluksiin vapaaehtoisesti, niin myös minulla. Toivon, että tämä pitkä "paastonaika" on herättänyt kaipauksen osallistumiseen sekä meillä työntekijöillä että seurakuntalaisilla, niin että kesäkuun alusta lähtien olisimme innokkaana veisaamassa Suvivirttä kotikirkoissamme ikään katsomatta. Ainakin Oulun piispa ohjeisti, että uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin, saa kesäkuun alusta lähtien osallistua jopa 500 henkilöä, mikäli tilassa on riittävästi väljyyttä - eikä ikärasismiin ole syytä.