Vaaleanpunaista shamppanjaa

Kuuntelen paraikaa Tapio Rautavaaran kappaletta En päivääkään vaihtaisi pois. Aamupäivällä ei kala taaskaan syönyt, vaikka olin vaihtanut koukkuja. Onneksi olin varautunut tähänkin ja sain nauttia yksinäni vapun kunniaksi juhla-aterian: paistettuja muikkuja ja vaaleanpunaista kuohuviiniä. Näytti oikeastaan vaatimattomalta, mutta kyllä maistui! Hommasin eilen Taivalkosken Alkosta tuon pienen pullon, koska työkavereiden kanssa jutellessa tuli mieleen toimittaja Peku Sommerfeltd. Hän soitti 12 vuotta sitten Vaasan kirkkoherranvirastoon ja pyysi, että Maaria tulisi 75-syntymäpäiville, ja lupasi tarjota vaaleanpunaista shamppanjaa. Mukana juhlassa oli mukava ja oikeastaan varsin harras porukka. Peku sanoi, että kun sanotaan, että en päivääkään vaihtaisi pois - mutta minä ainakin vaihtaisin montakin päivää. Se oli rehellistä puhetta! En oikein arvannut etukäteen, miten tärkeältä ja mieleenpainuvalta tilaisuus tuntuisi, ja miten usein tulisin muistelemaan tuota tokaisua. En ollut osannut varautua, mutta muistan, että puheessani tapailin ulkomuistista psalmia 103: Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on! - "Saan olla niin paljosta kiitollinen", laulaa Rautavaarakin. 

Olen hyvin kiitollinen Taivalkosken ajasta, mutta joskus oli myös raskaita päiviä, se on rehellisesti sanottava. Myöhäisen lounaan jälkeen syvennyin lähtösaarnaan. Ei siitä mikään kummoinen tullut, mutta armaani lohdutti puhelimessa, että ei sun saarnat koskaan niin huonoja ole. Mukava, kun oli rauhallista aikaa miettiä, vaikka ei se aika aina ratkaise. Tarvitaan siunaus.

Illalla olen perinteiseen tapaan kuunnellut myös työväenlauluja: Agit Proppia ja Kaisa Korhosta. Kuulostaa aina hyvältä, kun ihmiset uskovat asiaan, jota esittävät. Minusta on mukavaa, että vuodessa on yksi juhlapäivä, joka ei ole varsinaisesti kristillinen, vaikka tottahan jokainen päivä kristitylle on. Samalla olen muistellut isää. Hän otti aina erilaiset ystäväni vastaan yhtä sydämellisesti ja sivistyneesti. Hänellä syntyi heti lämmin yhteys myös ohjaaja Kaisa Korhoseen, joka poikkesi ensi kerran "Pohjanmaan Niskavuoreen" ohjatessaan Niskavuoren Hetaa Seinäjoen kaupunginteatteriin. Olihan se lämmin kohtaaminen Kaisankin ansiota. Muistan, miten silloin esittelimme ylpeänä Niskavuoren lapset: Anna Vilhelmiina, Martta Loviisa...                       

Mitä vappuun tulee, Pohjanmaalla vitsaillaan, että vappuna otetaan aina perunat itämään. Tänään Laihialla on vietetty työn päivää ja kylvetty ahkeraan. Nuori isäntä herätti aamulla videolla, missä myrskyisän näköinen trombi myllersi pellolla nostaen multaa metrien korkeuteen. Myöhemmin päivällä tuli seesteisempi kylvökuva. Toivossa kylvetään hernettä ja ohraa. Toivossa minäkin koetan kylvää.

Rautavaara Laulaa Reino Helismaan sanoin:

Mä mistä laulun aiheet saan?
Niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan,
kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllin monta.
Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks Luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun.

Sen aiheen antaa pakkanen
ja polte auringon.
Sen kertoilla voi helle sekä halla.
Se tuiketta on tähtien
ja kuohu aallokon.
Sen maantie laulaa jalkojeni alla.
Se on tuimassa tuiskussa tunturin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohde hopeinen
tai laine vallaton.
Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulu katse rakkaimman
ja herkkä ystävyys.
Se suudelma on kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan
ja aitan hämäryys.
ja se, mi usein kerrottu on kuulle.
Se on laulu, kun rakkaus valloittaa.
Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan,
mut surullisen syys.
Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulun aihe köyhyyskin
ja riemu rikkaitten,
ja murhe, mikä polttanut on rintaa
Tuo laulun ilo räiskyvin
tai jälki kyynelten,
se myöskin, mikä onnemme on hintaa.
Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen.
Lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen.
Niin paljon on aihetta lauluun.