Tiedonvälittäjien homehtuneet asenteet

 Julkisuudessa tuntuu yhä olevan muodikasta liittää kirkko ja kirkon sanoma negatiivisiin yhteyksiin. Viime viikolla kiinnitin huomiota siihen, miten Yle luonnehti pedofiilioikeudenkäynnin pääpukaria lähes ainoastaan määreellä "entinen kirkkovaltuutettu". Näin siitä huolimatta, että teot eivät uutisten mukaan liittyneet hänen toimintaansa seurakunnassa. Uutinen loi mielleyhtymää ikään kuin kirkko olisi valtuuttanut hänet noihin törkeisiin rikoksiin. Kysymys oli kuitenkin henkilöstä, joka oli jostain syystä tullut valituksi avoimessa vaalissa pariksi vuodeksi (2020-2012) tuohon luottamustehtävään. Ehdokas kun ei ollut silloin vielä jäänyt kiinni eikä paljastanut olevansa seksuaalirikollinen. Hän oli toiminut hyvin monissa muissa eri yhteyksissä. Mietin, miksi ihmeessä tuo kirkkovaltuutetun määre oli niin vahvasti esillä. Kysyin, onko Ylellä uutisoinnissaan kaksoisagenda: yrittää samalla liata kirkkoa. En saanut vastausta. 

Tänään Iltasanomissa joku poliitikko liittää kolumnissaan yhteen suomalaisen lähetystyön ja kolonialismin. Hän väittää, että Ambomaasta (Namibiasta) olisi joskus suunniteltu Suomen siirtomaata, koska suomalaiset lähetystyöntekijät menivät sinne "tekemään mustista pakanoista kunnon kristittyjä." Mietin, että eivät namibialaiset kuitenkaan suomalaisia kolonialisteina pidä, sillä ainakin Oniipan  kaupunginjohtajan mukaan suomalaiset loivat ambolaisille kirjakielen, toivat koulutuksen ja kirjapainon, rakensivat sairaalan ja auttoivat valoon.

Tiedonvälityksen vanhentunutta kalustoa

Kirjoittaja on joskus kuullut joltain oppaalta, että Swakopmundissa on kerran ollut saksalainen leipuri, joka on tehnyt natsileivonnaisia. Kirjoittaja hämmentyi kuulemastaan ja kysyi namibialaiselta ministeriltä, miten tämä on mahdollista. Näin hän pääsee siteeraamaan edesmennyttä moninkertaista ministeriä ja varapääministeri Nickey Iyamboa, jonka mielestä namibialaisia eivät kiinnosta tuollaiset eurooppalaisten tavat. Onko tämä nyt niin ihmeellistä? Mielenkiintoisempaa olisi mielestäni, että Nickey Iyambo piti isokyröläistä sairaanhoitajaa ja lähettiä Kirsti Pakkalaa henkisenä äitinään. Kirsti Pakkala ja muut suomalaiset lähetit olivat kaikkea muuta kuin kolonialisteja. He nostivat Iyambon ja monen muun nuoren kukoistukseensa, he nostivat Namibian itsenäisyyteen. 

Kirjoittajan kolumnin pääpointti vaikuttaisi olevan siinä, että Kiinan valta Afrikassa kasvaa. Onko tuossa nyt sitten paljon uutista, kun se kasvaa myös Euroopassa? Se kasvaa myös siksi, että monet vähättelevät omaa kulttuuriamme ja omaa henkistä ja hengellistä perintöämme ja kiinnittävät toivonsa ja sielunsa aineelliseen, joka ei kestä. 

Päätin ystävällisesti kertoa kirjoittajalle, että en ymmärtänyt hänen viittaustaan liittyen suomalaiseen lähetystyöhön. Toin esiin, että namibialaisten oma näkemys suomalaisten työstä on toisenlainen. Hän vastasi, että ei ollut tilaa kertoa muuta ja että luetun ymmärtämiseni on huono. Mielestäni hän kuitenkin niputti asiat yhteen väkivaltaisesti, myös koko Afrikan yhteen nippuun, niin demokratiat kuin diktatuurit. Aikamoinen sillisalaatti koko juttu. Ehkäpä kirjoittaja voisi tehdä paljonkin sen eteen, että tällainen tyhmempikin lukija ymmärtäisi. 

Saattaa olla, että kun irvailee alkuun lähetystyötä, kirkkoa tai kristinuskoa, tietty lukijakunta koukuttuu. On ollut jo aika pitkään muodikasta moittia kristinuskoa ja kirkkoa. Voi kuitenkin olla, että käänne on jo käsillä. Kirkko on ollut kansakuntamme tärkeä henkinen tuki kriisiaikoina, ja sitä se on monelle nytkin. Moni kaipaa ja kysyy koronajoulunakin kristinuskon rohkaisevaa sanomaa: Saat luottaa Jumalaan, hänen johdatukseensa ja rakkauteensa! Hän on läsnä yksityisen ihmisen ja kansakuntien vaiheissa. Mitään ei tapahdu sinulle Jumalan tietämättä! Siellä missä on kärsimys ja murhe, epäoikeudenmukaisuus ja yksinäisyys, siellä on Kristus.