Keltaista, sinistä ja vihreää

Olen ollut lomalla ja tikunnut "jämälangoista" kolmet miesten sukat. Aikaisemmat sukupolvet tarttuivat toimeen sota-aikana, pakkokin oli. Tässä tuvassa oli silloin muistaakseni 14 leivän uuni, ja lotat leipoivat rintamalle Fanni-momman johdolla. Aino-täti oli talvisodassa muonituslottana ja menehtyi lentävään keuhkotautiin. Martti-setä oli myös rintamalla. Muut sisarukset tekivät maatöitä ja muita kotirintaman töitä. Marja-serkku sanoi juuri 96-vuotiaana kuolleesta Inkeri-tädistä, että hän käsitteli surut tekemisen kautta. Siihen oli opittu! 

Ehkä minuakin toiminta auttaa hieman, kun Ukrainan ahdistus tuo alakuloa. Jotkut ovat reippaasti ryhtyneet keräämään jotain järkevää vietävää, ei mitään lumppuja kasoihin Puolan rajalle, vaan jotain mitä on pyydetty ja tarvitaan. Ihan hyvä. Suurilla avustusjärjestöillä on hyvät kanavat toimia, mutta pienemmälläkin kansalaisaktiivisuudella voi olla paikkansa, valttina ketteryys. 

Sanotaan, ettei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tuntuu vähän vaikealta sanoa näin, kun näkee että siekailematon järkyttävä pahuus on päässyt valloilleen, ja kaikkien valheiden isä pommittaa säälimättä rauhantahtoista Ukrainan kansaa. 

Ihmisten auttamishalu on kuitenkin osoittanut, että länsimaiden arvopohja kaikesta huolimatta on jotain muuta kuin rahan valtaa ja "moraalittomuutta". Pikkuasioista voidaan väitellä, mutta suuret asiat yhdistävät.  

Toivoisin myös, että sellaiset asiat kuin oma elintarviketuotanto, huoltovarmuus ja metsän järkevä käyttö saisivat nyt vihdoin laajempien kansanosien ymmärryksen ja jopa tuen. Tähän asti on energiapolitiikka kulkenut esimerkiksi vihreillä sellaista ajatusrataa, että ostetaan Venäjältä hiiltä, öljyä, maakaasua ja energiapuuta kompensoiden hiilipäästöt kieltämällä omilta kansalaisilta puunpoltto, sellunkeitto ja tukkipuiden kaataminen - puhumattakaan turpeenpoltosta. Ja nyt pitäisi Suomessa ennallistaa ilmeisesti sellaisiakin metsäojituksia, joiden ennallistaminen lisää hiilipäästöjä?

Olen joskus keskustelupalstoilla yrittänyt selittää, että kasvava metsä sitoo enemmän hiiltä kuin lahoava metsä, ja pitkäikäiset puurakenteet sitovat hiilen pitkäksi aikaa. Olen saanut vastaani tunnepitoistakin vähättelyä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kasvava talousmetsä toimii hiilinieluna, kun taas luonnontilaisen tai vähän käsitellyn metsän hiilivarasto pysyy ennallaan. Ympäristöjärjestöt teilaavat tämän tutkimuksen, koska se ei käy yksiin pitkäpartaisten haaveilijoiden ennakkokäsitysten kanssa. 

Meillä on nyt suuri yksimielisyys siitä, että Venäjän fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, mutta käytännön politiikassa on edelleen hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten tähän päästäisiin. Voidaanko tuottaa biokaasun lisäksi puukaasua? Miten sähköä tuotetaan? Toivottavasti käytännön tarve ajaa löytämään pikaisesti kestäviä ratkaisuja. 

Sininen raita muistuttaa puhtaasta vedestä, keltainen viljavista pelloista ja vihreä kasvavista metsistä. Niitä kaikkia tarvitaan sodan ja rauhan aikana. Hätääntyneet rukoukset pääsevät ulos Ukrainan ja koko maailman puolesta.