Terve

On tapahtunut sellainen ajatustapojen keikaus, että matkustamista, elektroniikan hankintaa, sisustamista, kauneudenhoitoa, muodikkuutta ja erilaista ruualla hifistelyä pidetään tärkeämpänä kuin elämän perusasioita.

Minä annan sinulle neuvon: Osta silmävoidetta!

Ihmisen fysiologisia perustarpeita ovat ruoka, juoma, lämpö ja hengittäminen. Hengissä selviytymiseen ja terveyden ylläpitämiseen tarvitaan joskus myös sairaanhoitoa, jonka yhteiskuntamme on organisoinut. Tänäänkin puolisoni sai apua oman kunnan terveyskeskuksesta, kun sattui tapaturma.

Happea yleensä riittää, jos henki kulkee. Mutta yhteiskuntamme säästötavoitteiden vuoksi moni on vaarassa joutua kärsimään ruuan ja lämmön puutteesta. Kymmeniä terveysasemia aiotaan sulkea rahan ja osin myös työvoiman puutteessa kokonaan, ja lisäksi monien terveyskeskusten vuodeosastoja supistetaan tai suljetaan. Sen sijaan erilaisilla verohelpotuksilla kasvatetaan hyvätuloisten ostovoimaa, jotta nämä voisivat lennellä ympäri maailmaa, ostaa ulkomaisia herkkutuotteita, kiinalaista elektroniikkaa yms. Tämän katsotaan tuottavan taloudellista toimeliaisuutta ja verotuloja, joilla tarvittavat palvelut kyetään järjestämään.

Kun vanhus joutuu vuodehoitoon johonkin kauas, ei hänen puolisonsa pääse häntä katsomaan eivätkä lapset ehdi käydä häntä ruokkimassa, joten soppa jää lautaselle. Hän jää yksin ja kuihtuu pois.

Kun maataloustöissä tapahtuu tapaturma, ei viljelijällä ole aikaa lähteä kymmenien tai jopa sadan kilometrin päähän jonottamaan tuntikausiksi sairaalan päivystykseen, vaan hän jättää vammansa hoitamatta ja seurauksena saattaa olla verenmyrkytys tai jokin muu vakava komplikaatio.

Jokainen keksii helposti esimerkkejä itse. 

Silloin kun säästetään ja silloinkin kun tuhlataan on kysymys arvovalinnoista. Päättäjiksi ei pidä valita sellaisia, jotka ovat niin vieraantuneita arkielämästä, että eivät tiedä, mitkä ovat perusasioita ja mikä taas on vain ja yksinomaan kuluttamista.

Sairaanhoidossa joudutaan joka tapauksessa säästämään. Jokaisen ihmisen elämää ei lunasteta maksimaaliseen hintaan, vaan joudutaan päättämään, miten kalliita hoitoja kannattaa antaa "toivottomille tapauksille". Vai käännetäänkö tässäkin arvot päälaelleen niin että jätetään perusterveydenhuolto retuperälle ja satsataan eliittiin?