Vaalit ja valinnat

Aina kun käydään henkilövaaleja, joillakin ihmisillä on taipumusta riehaantua ja ryhtyä kuninkaantekijöiksi. Joskus oleellista ei tunnu olevan edes se kuka valitaan, vaan se, ketä ei valita. Siitä on joskus varsin kaukana ansioiden, innostavuuden, osaamisen ja taidon analysointi. Ehkä suorastaan petataan omaa suosiota ja etenemistä uuden johtajan alaisuudessa. Kuitenkin valinta vaatisi ymmärrystä siitä, mitä yhteisö ja organisaatio juuri tällä hetkellä tarvitsee. Harvalla sitä ymmärrystä oikeastaan on. Ja vielä harvempi osaa pyytää ylhäältä viisautta.

Itse en ole koskaan ollut henkilövaaleissa pelurin asemassa, vaan olen jo nuoresta asti varonut innostumasta liikaa. Pari kolme kertaa olen joutunut surkeaan häviöön, kun muut ovat pelanneet mustilla nappuloilla. Monta kertaa olen ollut toivomassa jotain tiettyä lopputulosta, ja joutunut sitten katkerasti pettymään. Eräs sellainen kerta oli presidentinvaalit, joissa jo alkumetreillä päätin äänestää Elisabeth Rehniä, koska hänellä oli niin raikas tapa ilmaista rakentavasti ja selkeästi asioita. Mutta Ahtisaari voitti.  

Ahtisaari-katu Opuwossa, Namibiassa

Tänä päivänä hiljennyn monen muun kanssa muistamaan presidentti Martti Ahtisaarta, koska olemme saaneet kuulla suru-uutisen hänen kuolemastaan. En osannut arvostaa häntä hänen presidenttikaudellaan, mutta myöhemmin silmät ovat avautuneet. Hän oli rauhantekijä monissa maailman konfliktipesäkkeissä. Hänellä oli mielenkiintoa kuulla ihmisten kertomuksia ja nähdä ihmisen arvo. Siksi hän pystyi rakentavaan diplomatiaan. Ehkä myös isolla koolla ja vähän hitaalla liikkumisella oli rauhoittava vaikutus monissa tilanteissa. Muun muassa Namibian Opuwossa eli Loppu-nimisessä kaupungissa on hänen katunsa, koska hän toimi maan itsenäistymisprosessin aikana YK:n edustajana Namibiassa ja hänellä oli tärkeä rooli sen itsenäistymisessä. 

Ahtisaari ei urallaan saanut tehtävistään varauksetonta kiitosta sen paremmin kotimaassa kuin maailmalla. Maailmalla häntä tosin arvostettiin jostain syystä enemmän kuin kotimaassa. Ehkä hän oli meille niin tavallinen. Kotimaassakin arvostetaan yleensä viimeistään kuoleman jälkeen. 

Maailmalla on ollut ja on paljon vaaleja, joiden lopputulos on aivan kauhea. Valtaan on päässyt salailijoita, valehtelijoita ja itserakkaita suuriegoisia vihanlietsojia. On myös merkittäviä vaaleja, joissa ei näytä olevan edes erityisen päteviä ehdokkaita, koska vain ökyrikkailla on mahdollisuuksia asettua ehdolle. Silti tunteet palavat suurella roihulla. Rauhantekijöitä ja toisten lahjojen näkijöitä kuitenkin tarvittaisiin kaikkein eniten.