Hyvinvointia

Eilen, ensimmäisenä eläkepäivänäni, lähdin hyvinvointialueen tiedotustilaisuuteen. Laihian nuorisoseuran sali oli miltei täynnä laihialaisia, jotka olivat tulleet kuulemaan, mitä sanottavaa hyvinvointialueen johdolla on Laihian yleislääketieteen osaston lakkauttamisesta. Kuulemistilaisuus olisi toki pitänyt olla ennen lakkautuspäätöstä, eikä hoitajien irtisanomisten jälkeen!

Tilaisuuden alussa hyvinvointialueen johtaja esitteli itsensä ja yritti opettaa meitä tervehtimään sanomalla useaan kertaan "hei" ja odottamalla vastausta. Hän sanoi, että on kiinnittänyt huomiota muuallakin tervehtimisen tärkeyteen. Minusta tuo oli outoa, koska tapaan sanoa vieraammille ihmisille mieluummin vaikka että "iltaa". Kauppatieteen tohtori Marina Kinnusta en ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Tällä avauksella hän sai kyllä niskavillat nousemaan pystyyn.

Alun alustuksissa kerrottiin mitä kaikkea hyvää hyvinvointialue on suunnitellut Laihian lapsille, nuorille, työikäisille ja senioreille. Lopuksi iskettiin pöytään luvut, joiden mukaan hyvinvointialueen alijäämä on nyt muistaakseni 93 miljoonaa euroa, ja alijäämät tulisi kyetä kattamaan säästöillä muutaman vuoden kuluessa. Varsinaisesti yleisöä ei missään kohden tiedotettu siitä, että Laihian yleislääketieteen osasto on päätetty lakkauttaa ja hoitajia on jo eilen irtisanottu. Oletettiin että kaikki tietävät sen, vaikka sitä ei kerrota. Myöskään ei kerrottu, missä laihialaiset potilaat tästä eteenpäin hoidettaisiin.

Sen sijaan hyvinvointialueen johtaja Marina Kinnunen vakuutti, miten hyvä ihmisen on asua kotona tai yhteisöllisessä asumisessa. Olisihan se tietysti, jos ei satu sairastumaan vakavammin. Kun keskustelu avattiin, painotettiin kahteen kertaan, että yleisöpuheenvuorojen tulee olla hyvin lyhyitä. 

Yritimme kysyä, miten paljon esimerkiksi Vaasan keskussairaalan uudisrakennuksista tulee poistoja ja korkokuluja, ja miten paljon Laihian vuodeosaston lakkauttamisesta tulee säästöjä. Näihin kumpaankaan kysymykseen ei osattu vastata. Noin varttitunnin tietokoneen selaamisen jälkeen hyvinvointialueen johto osasi kertoa, että lakkautettavan yleislääketieteen osastomme kulut ovat olleet 1,5 miljoonaa vuodessa ja lakkauttamisesta saatavaksi säästöksi arvellaan 800 000 euroa. Kelan kulut tosin nousevat, kun ihmisiä kuljetetaan Kela-taksilla satojen kilometrien päähän saaman hoitoa ja kuntoutusta, mutta sehän on yhteistyökumppanin ongelma, ei hyvinvointialueen.

Sanoisin, että erittäin huonosti olivat tehneet kotiläksynsä kun eivät osanneet kertoa mitään faktoja meitä kipeästi satuttavasta leikkauksesta - vain jotain liirum-laarum kalvoja, joista tällainen akateemisen koulutuksenkaan saanut henkilö ei saanut mitään konkreettista irti. Tunsin suorastaan myötähäpeää siitä, että joku yleisesitys oli käännetty tilaisuutta varten suomeksi eikä oltu ollenkaan liikkeellä sillä asenteella, että kuultaisiin asukkaiden kantoja tai edes kerrottaisiin mitä on eilen tehty ja perusteltaisiin faktapohjaisesti, miksi näin kova isku koskee meitä. Pyydettiin esittämään vaihtoehtoja jo alas ajetun yleislääketieteen osaston  lakkauttamisesta saatavalle säästölle, vaikka ei edes itse tiedetty paljonko tällä nyt säästetään.

Vaasan keskussairaalan status haluttiin pitää hyvin korkealla ja sinne tehtiin juuri valtavat investoinnit, joista nyt maksetaan kallista hintaa. Perusteluna oli ruotsinkielisten sairaalapalvelujen saatavuus. Tosin sitten ei saatu täytettyä lääkärinvirkoja, ja jouduttiin luopumaan esim. sydänkirurgiasta. Jotenkin sairaaloiden valtavat uudisrakennushankkeet vaikuttavat myös kilpavarustelulta. Nyt sitten viedään meiltä suomenkielisiltä maakunnan ainut suomenkielinen yleislääketieteen osasto, ja sairaamme "kotiutetaan" keskussairaalasta Pietarsaareen, Uuteenkaarlepyyhyn, Kristiinankaupunkiin ja mihin milloinkin. Joskus myös kotiin kaatumaan. 

Kinnunen kyseli, eikö ole hienoa, että lonkkaleikkaukset voidaan tehdä lähellä, omassa keskussairaalassa. Kaksi polvileikkausta kokeneena voin sanoa, että ortopedian osasto on toiminut Vaasan keskussairaalassa paremmin kuin monet muut, joskin suuri osa leikattavista potilaista lähetetään Koksaan. Eikä sillä loppujen lopuksi ole niin väliä, missä tällaiset leikkaukset tehdään, kunhan jonot eivät olisi puolta vuotta pidempiä. Niistähän miltei kaikki pystyvät kotiutumaan parin päivän sairaalahoidon jälkeen. Olisi hyvä jos sairaalat keskittäisivät joitakin toimintoja ja tekisivät yhteistyötä. Sieltä ne suurimmat säästöt löytyvät. On väärin rapauttaa kivijalkaa, perusterveydenhoitoa ja lähipalveluja.