Sota-aika

Sota-aikana ja pula-aikana äidillä oli paperikengät ja kaikesta oli pulaa. Jokainen vaatekappale oli arvokas, ja ellei ollut sopiva sellaisenaan, se saatettiin käyttää uusien vaatteiden valmistamiseen. Ikäpolveni on kuullut näitä kertomuksia, ja niinpä olen laihialaisena säästänyt vaatekomeroon ja yläkerran komeroihin kaikki vanhat vaatteet, joita en ole leikannut matonkuteiksi. Ja ihan totta, minulla on ollut ajatus: jos tulee sota. Runsaissa varastoissani on ollut ainakin kolmen sukupolven vaatteita. 

Äidin piisamiturkki

Lomalle ja eläkkeelle jäätyäni oivalsin, että nythän se sota-aika on, ja aloin tyhjentää komeroita. Kovalla pakkasella kannoin ulos tuulettumaan äidin piisamiturkin. Totesin sen vuoria lukuun ottamatta ehjäksi ja lämpimäksi, mutta hiat ovat minulle liian lyhyet. Niitä vasten olen nuokkunut lapsena monessa joulukirkossa. Mitähän turkille tekisin?

Sitten aloin pestä vaatteita edullisella tuulisähköllä. Osa niistä, ehkä noin 10 %, saattaa kelvata uudelleenkäyttöön. Pakkasin niitä pienempiin pusseihin Uffin keräykseen. Oli mm. lasten pieneksi jääneitä farkkuja, paitoja ja mekkoja. Poistettavat sukat ja korsettiliivit (niitäkin oli kahdet) kuuluvat poltettavaan jätteeseen. Muut pestyt tekstiilit pakkasin jätesäkkeihin ja vein hyötykäyttöasemalle. Ne ovat materiaalia uusia lankoja ja kuteita varten. Toistaiseksi tätä poistotekstiiliä on kertynyt seitsemän jätesäkillistä. Samalla sain vihdoin vietyä pois monenlaista talossa ajelehtivaa elektroniikkaromua.

Vielä on paljon selvitettävää ja järjesteltävää. Ja vieläkin on vaikea luopua joistakin vaatekappaleista. Olen kuitenkin iloinnut siitä, että on kehitetty "arvoketju" erilaisille tarpeettomille vaatteille ja tavaroille. Uskon, että se säästää luonnonvaroja ja luontoa. En mielelläni puhu kuolinsiivouksesta, sillä elämää varten siivoan.

Sanoin, että on sota-aika. Tarkoitin, että erityisesti Ukrainan sota heijastuu myös meidän suomalaisten elämään. Hirvittää Alexander Stubbin puheet. "Minä tiedän tarkalleen, miten venäläiset toimivat." Kuka sen tietää? Väittäisin, etteivät aina edes venäläiset itse. Ja "on pantava kova kovaa vastaan." Se kuulostaa aivan turhalta ja tarpeettomalta uholta. Ukrainan liittymisestä Natoon ja Euroopan Unioniin on myöskin turha puhua suurin kirjaimin. Jos Yhdysvaltojen tuki romahtaa ja Euroopan tuki heikkenee, ei pian ole enää Ukrainaa. Ja silloin saattaa olla tilanne, että pelotteet ja pelottelut eivät riitä, vaan joudumme todella laittamaan kova kovaa vastaan. Tai oikeastaan lapsemme joutuvat.

Olen viime viikkoina kuunnellut Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) Laatokka-sarjaa. Olen siitä jonkun osan joskus lainannut kirjastosta, mutta nuo kirjat olivat aina lainassa. Ihailen Hirvisaarta siitä, että hän on kirjoittanut niin paljon historiallisia romaaneja, joiden kehysfaktat ovat hyvin kohdallaan. Niitten avulla saattaa jopa oppia jotain venäläisestä ajattelusta ja toimintatavoista. Jos hän ei olisi ollut nainen ja naisten suosima kirjailija, luulen, että häntä olisi varmaan huomioitu paljon enemmän jo elinaikanaan. Meillä on itse asiassa lukuisia historiallisten romaanien taitajia, monet vielä tuotteliaita. Olen iloinen, että on mahdollisuus ja aikaa lukea ja kuunnella heitä.