Rähjystys ja rahjustus

Kielessä on mukavia sanoja. Rähjystäminen tarkoittaa sottaamista ja rahjustaminen laahustamista. Olen viime aikoina tehnyt molempia, rähjystänyt ja rahjustanut. Tauti pitää otteessaan neljättä viikkoa ja askel painaa. Pappiparan huutavan ääni korvessa on kuulunut huonosti, sillä ääni on kulkenut vaivalloisesti yskänpuuskien ja räkimisen välissä. 

Ennen kylpyä

Meidät oli kutsuttu lauantaina tätini 90-vuotispäiville ja siksi saimme jälkikasvua taas kattomme alle, myös aivan ihanan sottapytyn. Sain uusia voimia katsellessani miten tyttöseni tummasilmä ruokaili pätevästi. Niinpä on taas päästy lähemmäksi joulua ja joululomaa. Teki mieli kirjoittaa että on päästy vähän lähemmäksi kuolemaa, mutta ehkä se kuulostaisi vähän karulta, vaikka niinhän se on. Ja siitä huolimatta kristityn parhaat päivät ovat aina edessä päin. 

Eräällä palstalla on viime päivinä keskusteltu aiheesta tuleeko papin puhua hautajaisissa vainajasta ollenkaan. Vaikuttaa siltä, että suuri osa pastoreista kokee, että ainakaan siunauspuheissa ei pitäisi puhua itse henkilöstä vaan pitäytyä kristinuskon sanomaan. Niin kuulemma papistoa myös opetetaan. Erityinen huoli teologeilla tuntuu olevan siitä, jos sattuisi sanomaan jotain myönteistä ihmisestä, joka on ollut kuitenkin monen läsnä olevan mielestä aivan kamala. Tiedän kyllä että tuollaisiakin tilanteita on. Toisaalta ajattelen, että jokaisessa rähjystäjässäkin on kätkettynä jotain hyvää ja kaunista, Jumalan kuva. Elämässään monella tavalla epäonnistunutkin voidaan saattaa kauniisti hautaan.   

Itse olen koettanut lähes aina jollain tavalla kuvata ihmisen elämää, että tiedettäisiin kenen hautajaisissa ollaan. Olen tuuminut, että uskon sanoma liittyy elämään ja kuolemaan ja niinpä näistä kaikista saa puhua. En varmasti onnistu kuvaamaan läheskään täydellisesti saateltavan ihmisen elämää tai olemusta, mutta hapuilen sanoa edes jotakin. En myöskään osaa kuvata Jumalaa, mutta sinnekin suuntaan koetan hapuilla. Kutsun ihmisiä rahjustamaan heikollakin uskolla kohti jälleennäkemisen päivää. Yksi psalmin jae koskettaa minua aina silloin kun koen elämän kovin epätäydellisenä: Suurempi kuin elämä on Sinun armosi (Ps. 63:3).