Leluja ja sukat

Minulla alkoi joululoma. En ole varma olenko ollut joulunpyhinä vapaalla sitten 80-luvun puolenvälin. Ai juu, olen ollut neljänä jouluna äitiyslomalla! Tuon kuvassa olevan oikeanpuolimmaisen sukan äitini on kutonut (=neulonut) lähes 30 vuotta sitten. Ihmettelimme aina että merkilliset sukat, kun pysyvät lasten jalassa ja tuntuvat sopivalta niin pikkuvauvalle kuin vielä taaperollekin. Äidin kutomat sukat ovat kestäneet neljän lapsen kulutuksen menemättä miksikään, paitsi toisesta on varastoinnin aikana ruvennut lykky juoksemaan. Viimeinen sukkia käyttänyt pienokainen täyttää pian 22 vuotta.  Olipa hauskaa, että löysin sukat malliksi. Sovitin niitä lapsenlapselle, ja totesin että ihan hyvät jos tekee pikkuisen pidemmän lavan. Yritin tehdä. Ihan yhtä tiivistä ja tasaista en osannut tikuta kuin äitini. Hän oli mestari käsitöissä!

Momma ja paappa  kävivät tänään Nikolainkaupungissa shoppailemassa. Mutta vaikka kiersimme lähes kaikki liikkeet, emme löytäneet sellaista kotimaista Jukka-lelua, jota kumpikin tykönämme olimme ajatelleet lapsenlapselle yksivuotislahjaksi. Emme ole vielä hankkineet lapsenlapselle yhtään lelua, joten leluosastoihin tutustuminen oli meille aivan uutta ja jännittävää! Kaikenlaista heikkotasoista krääsää oli paljon tarjolla, mutta ei niitä leluja, jotka kestävät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, kun vain ymmärtää pistää talteen. En ymmärrä, miksi meidän talossa ei ole varastoitu leluja, vaikka sukkia onneksi on. Vai ovatko lelupussit sittenkin salin päällä...

Totesin, että ei ole mikään ihme, jos Suomessa lama syvenee. Kuluttajan kengänpohjat kuluvat kun hän etsii kotimaisia tuotteita, löytämättä. Tuntuu että kyllä sisäänostajienkin asenteissa olisi parantamisen varaa. Kotiin tultua tilasin lelun verkkokaupasta, joka on erikoistunut kotimaisiin puutuotteisiin. Ja tein porkkanalaatikoita ilmajokisista porkkanoista. 

Surettaa vietävästi, kun monet suomalaiset arvokkaat brändit, kuten Finlayson, Arabia ja Nanso on liputettu ulos. Meilläkin on Arabiaa 1800-luvulta asti, ja nyt on tultu niin köyhiksi ettei ole enää varaa ostaa Suomessa valmistettua porsliinia. Tyttäreni oli Arabialla kesätöissä opiskeluaikana, ja ihmetteli kyllä sitä, että kun muumimukeja alettiin valmistaa Thaimaassa, mukin hinta ei kuitenkaan pudonnut. Kohtuullisuutta tarvittaisiin varmasti niin palkkavaatimuksissa kuin yritysten tulostavoitteissa, että päästäisiin eteenpäin. 

Kohtuullisuutta tarvitaan myös kuluttamisessa, muuten maapallo ei kestä. On hyvä miettiä, mitä todella tarvitsee ja mikä kestää sukupolvelta toiselle. Ja se saa sitten maksaa vähän enemmän, kun rahaa ei mene turhuuteen. Laihialaisuus ei ole niinkään hintatietoutta kuin laatutietoutta ja järkevää käyttöä. Tällaisia tonttuajatuksia tänään.