Natsitortut

Kyllä Vapahtajan piti syntyä varsinkin kantasuomalaisten vuoksi. Onhan täällä pohjoisessa pimeää ja paljon pahanmielisyyttä. Kaikki eivät ole tuppihallan tuhoja katsellessaan osanneet kiittää niin kuin Saarijärven Paavo, vaan on päästelty ärräpäitä ja heiluteltu puukkoa muutenkin kuin kiehisten teossa. Emännät ovat joutuneet tekemään käsitöitä puolipimeässä ja motkottaneet töitä pärvöttäessään. Kylmästä on kärsitty ja lämpimikseen kurmootettu lehmiä tai lapsia. Kesäkuumalla taas on hikoiltu heinäpelloilla ja marjamailla. Alkuperäiskansan saamelaisten ajaminen pohjoisen perukoille on ollut vaivalloista sekin. Kun maat on saatu valloitettua ja pellot raivattua, on kuitenkin tullut uusia valloittajia vuoroin lännestä, vuoroin idästä. Monta katkeraa taistelua on jouduttu käymään ja tappamaan vihollisia, myös omia.

Ja syntyihän Vapahtaja suomalaisia varten! Tarkemmin sanottuna kaikkia kansoja varten, myös saamelaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia varten. Joulutorttuja vääntäessäni en voinut olla nauramatta, kun muistin, miten ruotsalaiset ovat luonnehtineet suomalaista jouluiloa: Suomalaiset laulavat murheellista Sylvian joululaulua, käyvät hautausmaalla ja paistavat natsitorttuja luumutäytteellä. Mietin, kokoaisiko tähden sakarat vaihteeksi toiseen suuntaan. - Onhan ruotsalaisten helppo nauraa meidän melankoolisuudelle, kun heidän lähihistoriansa on helpompi.

Sitten tuli taas vakavia ajatuksia. Sitä on kouluiästä asti monta kertaa ihmetelty, miten on mahdollista, että Stalin tappoi sellaisen määrän venäläisiä, Hitler miljoonia juutalaisia ja muita vähemmistöjä, ja Mao mahdottoman määrän kiinalaisia? Miksi viisaat ihmiset eivät osanneet heitä pysäyttää? Mutta nyt kantasuomalaiset saattavat tehdä natsitervehdyksiä, kertoa olevansa uusnatseja, heitellä polttopulloja tai pahoinpidellä erirotuisen vastaantulijan - ja vaativat sitten ymmärtämystä ja heitä jopa ymmärretään. Onko ketään vielä saatu kiinni? Onko ketään pantu vankilaan tällaisesta ihmisten vihollisuudesta?

Toisaalta kantasuomalaisissa on aina ollut ja on myös niitä, jotka ovat olleet kiitollisia siitä, että karu suomalainen luonto on antanut elannon: riistaa, marjoja, viljaa ja maitoa. On annettu kiitoslahja ja liitytty kuningas Daavidin rukoukseen: Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa. Sillä mikä olen minä tai mikä on minun kansani? Kuinka me pystyisimme antamaan tällaisia lahjoja? Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme. (1. Aik. 29:13-14.) On todettu Daavidin psalmin sanoin: Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet (Ps. 103:10).

Syntyperänsä perusteella kukaan ei ole hyvä tai huono. Hyvyys mitataan elämässä: Löytyykö alttiutta, anteliaisuutta ja armollisuutta? Onko rohkeutta toimia rakkauden ja rauhan puolesta? Minun on todettava, että aika vähäistä on sittenkin hyvyyteni ja myös pahanmielisyys pyrkii suusta ulos. Mutta jouluna saan kiittää siitä, että Jumala rakastaa myös minua niin että hän antaa Poikansa syntyä ihmiseksi, juutalaiseksi ja pakolaiseksi.

Ristillä rinnalla ryövärin
nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.