Mumman saapikkaat

Olin muistaakseni alakoulussa tai korkeintaan yhteiskoulun alaluokilla, kun äiti oli onnellisena hoitamassa valkoisia saapikkaitaan. Lattialle kaakeliuunin eteen levitettiin sanomalehti, ja sen päällä kenkiin siveltiin rasvaa ja kiillotettiin vanhalla villasukalla. Uusiin kenkiin hän käytti väritöntä kenkävoidetta. Sitten hän onnistui hankkimaan valkoista plankkia, jolla sai vielä tasaisemman pinnan myös kuluneisiin kohtiin. Hän sanoi onnellisena, että nämä on ihanat valkoiset kengät, ja kun näitä hyvin huoltaa, nämä kestävät pitkään. Kesäksi hän sulloi talvikenkiin paperitolloja, että ne säilyivät hyvin muodossaan.

Äidillä oli sirompi jalka kuin minulla, ja tyttäreni ovat perineet mumman jalat. Terveydenhoitajatyttöni on käyttänyt tänä talvena mumman valkoisia vintage-saapikkaita, joiden ikä alkaa siis lähennellä viittäkymmentä vuotta. Äiti oli oikeassa: Kun kenkiä hoitaa, ne kestävät jopa tyttärentyttärelle. 

Mumman saapikkaat näyttävät ihan hyviltä

Olen ylpeä tästä laihialaisesta perinnöstä, ja hoidan säännöllisesti omiakin kenkiäni. Nykyään on monia ihania hoitoaineita. Kengät voi kyllästää erilaisilla suihkeilla, että ne kestävät kuivina ja lämpiminä näissä vesisade-talvikeleissä. Mehiläisvahalla saa nopean pikakiillon ja värillisiä plankkeja löytyy moneen sävyyn. Suutari auttaa, jos kantalaput kuluvat.

Monet lapset maailmalla hankkivat elantonsa kiillottamalla kenkiä. Laihialla oli 90-luvulla suuri toiminnallinen lähetysnäyttely ja meidän lapset eläytyivät siellä katulapsen osaan äitinsä opastuksella. Ehkä hekin siinä vaiheessa oppivat kengänhoidon perusniksit.

Jostain ihme syystä näin toissa yönä painajaisunta, että ostin useammat talvisaapikkaat samana päivänä, kankaisia ja nahkaisia. Onneksi se oli vain unta. Molemmat mustat nahkasaapikkaani lähentelevät jo kymmenen vuoden kunnioitettavaa ikää ja toimivat yhä, vaikka eivät olekaan niin laadukasta tekoa kuin äitini valkoiset. Luulen kyllä, että olen turhaan säästänyt monenlaisia vanhoja kenkiä vaatehuoneen perällä ja rappujenaluskomerossa. 

Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos tulisi pula-aika, meillä riittäisi vaatetta ja tavaraa kymmeniksi vuosiksi. Hän asui samanlaisessa maatalossa kuin minäkin, vintille oli kertynyt yhtä ja toista. Nykyään on muodikasta harrastaa kodin tyhjentämistä turhasta tavarasta. Siinäkin on oma viisautensa, varsinkin jos laittaa käyttökelpoisen tavaran kiertoon tavalla tai toisella.