Leikkimään

Vihdoinkin päästiin leikkimään. Meillä töissä jaettiin torstaina kupongit, jotka kannustavat leikkimään ja liikkumaan. Jos leikkii lasten kanssa vartin tai sauvakävelee tai siivoaa tai tekee jotain muuta vaativaa, saa yhden pisteen. Jos saa sadan päivän aikana keskimäärin kaksi pistettä päivässä, saa palkkioksi hierontapallon. Pisteidenkeräilijätyyppiä kun olen, tämä on tietenkin kannustavaa. Ja tänään sain ensimmäiset leikkipisteet, niitä taisi tulla neljä, jos lasketaan vain ulkoleikit. Sisäleikeissä Katti Matikainen pisti kyllä parastaan pienemmän lapsenlapsen viihdyttämiseksi. Lisäksi koiran iltapissatuspisteet, joten tätä menoa työnantaja ojentaa mulle pallon tai ainakin sanoo että pallo on sulla. 

 


Paappa <


Momma>









Siitä onkin aikaa, kun on viimeksi tullut pyöriteltyä palloja lumiukkoja varten. Vasemmanpuolimmainen on hyvin pieni ukko ja sen teki puolisoni. Oikeanpuolimmainen on paljon suurempi, ja sen tein minä. Niistä tuli ihan tekijänsä näköiset. Lapsenlampsemme teki mommalle hienon pipon tai suorastaan tonttulakin. 

Työelämä on nykyään monilla työpaikoilla niin vaativaa, että ellei pidä varaansa, ei ehdi tehdä tai ajatella mitään muuta kuin työtä. Siksi tuo leikkiin kannustaminen on paikallaan. Kuitenkin leikkisät ajatukset ja sanat ovat usein tehokkaampia ja tärkeämpiä kuin vakavat ja viisaat. Tänään katselin matkalla Ylen videota, missä oikeusministeri letkautti nopeasti ja hauskasti takaisin puhemiehelle. Ministerin arvo nousi heti mielessäni ja iloitsin siitä että päättäjinä on nopeaälyisiä henkilöitä.

Olin jokunen vuosi sitten raamattuteologisella kurssilla, ja ohjaajamme Mika Aspinen opetti meille hyvällä tavalla leikkisää pohdintaa Raamatun sanan äärellä. Hänen raamatuntuntemuksensa ja tietomääränsä oli niin suveneeri, että hän inspiroi meitä keskusteluihin, missä opimme toinen toisiltamme, ja toi valitsemiimme teemoihin aina aarteidensa varastosta jonkun oivan lisän. Hiljakkoin hän piti aamuhartauden, missä heiteltiin lumipalloja pikku Pietarin pihalla. Kyllä minä niin iloitsin. 

Paappa ja esikoisen esikoinen iltakävelyllä tänään

Kun Jumala loi maailman, hänellä oli varmasti hauskaa. Esikoinen oli jo silloin hänen vierellään, hänen ilonaan, leikkimässä hänen edessään (Sananl. 8 :30). Maan kiekko oli esikoisen edessä ja ihmislapset hänen ilonaan. Kyllä meistä hupia riittää vieläkin, tai ainakin olisi hyvä jos teoistamme ja sanoistamme kumpuaisi usein hyvää tekevää parantavaa naurua.