Maalla ja merellä

Rukiinoraita. Kuva: Perttu Perälä

Päivä on ollut sumuinen, mutta mieli toivoa täynnä. Puinnit ovat edistyneet ja ruis kasvaa. Puolukat ovat maukkaita ja omppusomppu herkullista. Olen päässyt yli siitä, että en saanut tänään uutta polvea. 

Kävin työmatkalla Uumajassa parin mainion työkaverin kanssa. Meillä oli kaksi seurakunnan retkikuntaa mukana: päiväristeilijät ja yön yli -risteilijät, yhteensä 45 henkeä. Vietimme Merimessua laivalla. Saimme bändiksi vaasalaisten opettajien yhtyeen Popvatkaimen. Minusta bändin nimi on hasssu siihen nähden miten hyvin se musisoi! Siinä rytmissä oli helppo laulaa messulauluja ja uskon, että Jumala kosketti rakkaudellaan meitä jokaista. 

Popvatkain. Kuva: Elisa Häggblom

Jumalan hyvyys myös laajeni joka ilmansuuntaan, sillä kukin sai halutessaan nimetä etunimeltä jonkun tai joitakin, jotka suljimme esirukouksessa Jumalan huolenpitoon. Nimiä oli miltei parisataa. Puhutteleva hetki.

Merimessu. Kuva: Elisa Häggblom

Uumajassa matkalaiset saivat halutessaan käydä Kitaramuseossa ja yön yli -retkeläiset lisäksi Kaupunginkirkossa ja opastetulla kiertoajelulla. Matkassa oli minulla paljon järjestämistä keväästä alkaen ja niinpä olin kovin huojentunut ja iloinen, kun laiva saapui onnellisesti takaisin Vaasaan ja kaikki meni hyvin. 

Uskon, että Jumala kuuli rukoukset, antoi matkalle hyvän hengen ja varjelusta. Usein saa kokea kulkevansa hyvän johdatuksen varassa. Silloinkin, kun vastustaa, saa ajatella, että vastoinkäymisistä voi vielä seurata jotain hyvää. Jopa ylinopeussakko voi varjella joltain onnettomuudelta vastaisuudessa. Olen jo saanut huomata, että polvileikkauksen siirtymisestä on seurannut monia mahdollisuuksia. Voin muun muassa toteuttaa erään työkaverini viimeisen toiveen lauantaina. 

Kiitän syksystä ja sen kauneudesta!