Äidin kultakarhu

Minulla on kaverina pikkumoinen, äidin kultakarhu. Se onkin ainut perheenjäsen, joka on pitänyt minulle seuraa tänä äitienpäivänä. Kello soi vartin yli seitsemän, ja ensimmäiseksi hain pikkumoisen kanssa raparpereja tehdäkseni itselleni äitienpäiväpiirakan. Kun sain piirakan valmiiksi, kahvinkeitto epäonnistui, koska unohdin tippalukon päälle. Siinä vaiheessa talon nuori isäntä tuli halaamaan ja auttoi kahvinkeitossa niin, että ehdin hörpätä kupillisen ennen messuun lähtöä. Hän otti myös kuvan minusta ja äidin kultakarhusta, koska olimme samiksia, molemmat mustia valkoisin merkein. 

Helteet kuivattavat peltoja, ja vanha isäntä on äestänyt nuorelle isännälle jo monta päivää lohkoja kylvökuntoon niin ahkeraan, että hänelle tuli eilen mieleen Riskun Liisa, edesmennyt laihialainen viljelijä, joka sm-tason hiihtotaustastaan huolimatta kiitti Jumalaa, kun kylvöaikaan sattui joku sadepäivä, joka antoi kaivatun lepohetken. Liisa kylvi silloin, kun jokainen 50 kilon apulantasäkki nostettiin käsin koneeseen. Vaikka nyt on konevoima apuna, on rutistus sittenkin aikamoinen. Äitienpäivä sattuu usein kiireiseen kylvöaikaan, ja olen tottunut siihen, että mennään matalalla profiililla. Sitä paitsi normiarkena passootan itseäni yleensä oikein olan takaa.

Messun jälkeen kysyin varovaisesti mieskollegalta, auttaako hän vahtimestaria kolehdin laskemisessa. Hän pyysi, josko minä voisin auttaa, ja lähti äitienpäiväkahville. Mietin huvittuneena, että töissä on samanlaiset vermeet kuin kotona. Mutta vahtimestari oli nopea, pian pääsin kahville, ja kaffareina oli upeita Pohjan miehiä, mieskuorolaisia. Mietin, että kotona on saatettu lämmittää eilistä lihasoppaa, mutta varmistin kuitenkin, onko ruokaa vai menenkö äitienpäivälounaalle. Ruokaa kuulemma on, mutta seuraa ei. 

Kotimatkalla kävin haudalla kastelemassa ruusuja, ja hoksasin, että kun kukkakauppa on auki, niin ostanpa itselleni äitienpäiväkukan. Hyvä idea, ei tarvitse kärvistellä kukattomana! Tulin kotiin ja huomasin, että lippu on salossa. Pikkumoinen vähän haukahteli sille, sillä se liehui tuulessa. Söin kylmää pihviä, joka maistui vallan hyvältä. Sitten mietin seurapuhetta ja yksi lapsista soitti, kun sain sen valmiiksi. Lähdin äidin kultakarhun kanssa istuttamaan orvokkeja. Saa nähdä, kaivaako se ne huomisin ylös.

Seurapuheessa kerroin, että me äidit olemme ihan tavallisia, eikä äitienpäivä ole kaikille niin valtava juttu. Äidit ovat puutteellisia, niin oli oma äitini ja niin olen ollut minäkin. Kuitenkin aamulla kipaisin vielä pihasta hakemaan sormeen äidin sormuksen, sillä  mielessä on paljon hyviä muistoja, ja äidit rakastavat lapsiaan.

Enimmin kuitenkin pohdiskelin Jumalan laupeutta. Laupias/laupeus on vanha suomalainen sana, joka esiintyy monissa kirkkorukouksissa ja Siionin virsissä. Laupias tarkoittaa, että joku on  armahtava, armollinen, auttava, hyväsydäminen, lauhkea, lempeä, sävyisä, säälivä. Sellainen Jumala on. Joskus me ihmisetkin voimme olla, niin kuin samarialainen oli Jeesuksen kertomuksessa. Metallica-yhtye lahjoitti juuri suuren summan rahaa Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry:lle. Laupeus tarkoittaakin pääasiassa hyviä tekoja (kreikankielen eleos). Jumala kohtaa meidät, auttaa, antaa leivän, johdattaa. Jeesus kuoli puolestamme ristillä, ja heprealaiskirjeen mukaan hän on laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi, jonka armoistuimen eteen saamme käydä rohkeasti. Pyhä Henki tahtoo johtaa meidät ottamaan vastaan Jumalan hyvyyttä ja olemaan laupiaita toisillemme. Jossain Uuden testamentin kohdassa käytetään myös sanaa armahtava laupeus. Se on ennemmin tunne, myötätunto, myötämielisyys (kreikankielen oiktirmos). Sitäkin tarvitaan. 

Kotiin lähtiessä momman pikku kultamussukat soittivat videopuhelun: esikoinen ja hänen kaksi tytärtään. Vanhaisäntä oli laskemassa lippua, kun pääsin kotiin, ettei unohdu yöksi. Miehet kuitenkin hilppasivat takaisin pellolle ennen kuin huomasinkaan. Kuopus soitti. Se oli yllätys, sillä monena äitienpäivinä joku neljästä lapsestani on unohtanut, mikä on varsin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon geeniperimän. Tällä kertaa sain paljon huomiota eikä tarvinnut vaivihkaa kysellä, mikähän liputuspäivä tänään on. Kävin vielä äidin kultakarhun kanssa lenkillä. Ihana ilta, ihana äitienpäivä!