Sateenkaari

Eräs Kansanlähetyksen ryhmä halusi vuosia sitten järjestää Vaasassa ns. nurkkamessun eli ehtoollishetken noin kymmenen hengen piirille. Vähän sitä ihmettelin, koska kyseisen piirin jäsenet eivät kyseisellä kirkolla ole mielestäni juurikaan osallistuneet jumalanpalveluksiin. Miksi he haluavat tällaista erityishetkeä vähän vaativaankin sävyyn? Koska seurakunnan jumalanpalveluselämän tulee olla avointa kaikille, sovittiin, että ehtoollishetki ilmoitetaan seurakunnan kirkollisissa ilmoituksissa ja sinne voi tulla muitakin.

Tuon tilaisuuden jälkeen minulle jotenkin kirkastui, millainen puheenparsi ja millaiset osoittelevat esirukouspyynnöt aiheuttavat turvattomuutta, ja millainen tilaisuus voi olla poissulkeva. Siinä ehtoollishetkessä piiriläiset varmasti tunsivat olonsa hyvinkin turvalliseksi ja kokivat pyhäin yhteyttä. Mutta eivät kaikki. Joku oli pettynyt, koska hän oli erehtynyt luulemaan, että on tervetullut kaikkiin seurakunnan tilaisuuksiin. Ymmärsin häntä oikein hyvin. On valitettavaa, mutta totta, että ns. tosiuskovaiset ovat joskus epäsensitiivisiä ja rakkaudettomia. Oikeastaan he ovat juuri samanlaisia kuin Jeesuksen opetuslapset, jotka niin usein estelivät Jeesuksen luo pyrkiviä. 

Tämä kokemus on auttanut minua ymmärtämään, miksi sateenkaariväki on toivonut omia messuja. Optimitilanne toki olisi se, että seurakunnan normaali jumalanpalveluksissa jokainen voisi kokea itsensä tervetulleeksi ja  tasavertaiseksi muiden kanssa eikä kohtaisi pitkiä silmäyksiä ja poissulkevia sanontoja, joita minäkin varmaan olen ajattelemattomuuksissani viljellyt. Olen toivonut, että edes joskus saataisiin eri tavoin ajattelevat kristityt yhteiseen messuun ja kirkkokahveille. Ehkä tutustuminen voisi lisätä ymmärtämystä ja keskinäistä kunnioitusta. Mutta se taitaa olla turha toivo.  

Vaasan suomalaisen seurakunnan nykyinen kirkkoherra Teijo Peltola päätti, että seurakunta ei ole enää mukana sateenkaarimessujen järjestämisessä. Yhteistyö Setan ja ruotsalaisen seurakunnan kanssa sateenkaarimessujen järjestämiseksi aloitettiin kirkkoherra Tuomo Klapurin aikana v. 2019. Seurakuntaneuvosto äänesti vuonna 2022 asiasta, ja kirkkoherra Klapurin esittämä kanta voitti silloin äänin 11-5.  Suomalainen seurakunta on sittemmin ollut säännöllisesti mukana siten, että messua toimittamassa on ollut suomenkielinen pappi, toisinaan myös kanttori. Ketään ei ole tehtävään kuitenkaan pakotettu.

Kirkkoherra Peltola antoi päätökselleen sähköpostissaan varsin erikoisen perustelun, mitä Ilkka-Pohjalainen siteerasi lainausmerkein: "koska työvuorojen järjestäminen sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei ole laillista". Ymmärtääkseni Peltola on tulkinnut väärin piispainkokouksen ohjetta vuodelta 2006, missä kielletään työvuorojärjestelyt sukupuolen perusteella. Tuossa piispainkokouksen selonteossa nimittäin pyritään syrjimättömyyteen niin, ettei esim. miespuolinen henkilö jatkuvasti kieltäytyisi tekemästä yhteistyötä naispuolisen kollegan kanssa tai etteivät seurakunnat tieten tahtoen järjestäisi työvuoroja siten, että esim. Kansanlähetystä tai SLEY:tä palvelisivat vain miespuoliset henkilöt. Peltolan kirjoituksesta voisi lisäksi luulla, että hänellä on sellainen käsitys, että heteroseksuaalinen ihminen ei voisi osallistua tai palvella sateenkaarimessussa. Tämä ei pidä paikkansa, vaan nuo messut ovat kaikille avoimia riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Eikä ole mitään laillista estettä sille, että joitakin työtehtäviä jaetaan keskinäisessä sovinnossa. 

Itse olen ajatellut, että en välttämättä kokisi oloani kotoiseksi sateenkaarimessussa, mutta paljon vieraammaksi olen varmaan kokenut oloni salaseuralooshin tilaisuuksissa tai vapaamuurarihautajaisissa, missä veljet asettuvat mustissa hanskoissa arkun ympärille ja kanttori pakotetaan soittamaan jotain Sibeliuksen säveltämää vapaamuurarimusiikkia, jonka nuotit ovat salaiset ja annetaan vain juuri siihen hetkeen. Kaikkein suurinta vierautta ja häpeää tunsin, kun jouduin kerran olemaan työtehtävässä jossain parantamiskokouksessa, missä suuri esirukoilija esitti useita pitkiä kolehtivetoomuksia edustamalleen yhdistykselle ja sairaat ihmiset pistivät 50 euron seteleitä haaviin paranemisen tai hengellisen kokemuksen (lue: kaatumisen) toivossa.

Vaikeaselkoista kiven kirjoitusta

Raamatuntulkinnasta saadaan aina helposti aikaan väittely ja sellaiseen olen kovin kyllästynyt. Totean vain, että monet niistä, jotka kehuvat nyt kirkkoherra Peltolaa raamatullisuudesta, ovat Jeesuksen selkeäsanaisista kielloista huolimatta itse ottaneet avioeron tai vähintään hyväksyvät nikottelematta eron ja  uudelleenavioitumisen sekä kaikkinaisen ahneuden, vieläpä valehtelevat ja pettävät. Jos Raamattua todella luetaan tarkasti ja oikein, kaikilta menee suu tukkoon suhteessa toisen oikeuksiin. Jää vain kysymys siitä saanko minä tulla ja saanko minä uskoa. Herätys ja parannus alkavat vain itsestä. Sateenkaari on kuitenkin toivon symboli: Jumala ei hukuta kansaansa kadotukseen, vaikka elämä on niin monin tavoin vajavaista, rikkinäistä ja synnillistäkin.