Sote

Iltasanomissa on tänään tarkoitushakuinen juttu hyvinvointialueiden johtajien palkoista. Korkeat palkathan herättävät helposti kateutta varsinkin meissä pienituloisissa. Mutta jos jutun lukee tarkasti, saa jo vähän osviittaa siihen, että rahaa valuu huomattavia määriä johonkin muuhun kuin palkkoihin. 

Jutussa kerrotaan, että itse asiassa johtajia on vähemmän kuin ennen sote-uudistusta. Ja että hyvinvointialueiden menoista noin puolet on henkilöstömenoja. Minusta se on aika vähän, kun kuitenkin terveyden- ja sairaudenhoito on paljolti juuri hoitajien ja lääkärien varassa. Eli miksei puhuta sanaakaan siitä toisesta puolesta? Siinä olisi jutuntekijöille selvittämistä.

 

Leikkaussali @pixabay

Olen kuullut joidenkin asiantuntijoiden kertovan, että suuri osa hyvinvointialueiden kasvaneista menoista johtuu keskussairaaloiden rakentamisbuumista. Niistä investoinneista päätettiin jo ennen kuin Sote tuli ja hyvinvointialueet saavat nyt maksaa suuria lyhennyksiä ja kohonneita lainan korkoja. Joka keskussairaalaan tuli mahtavat uudisrakennukset ja huippuvarustelut, joita ei kaikkia ole edes tarvittu, kun ei ole ollut esim. sydänkirurgeja joka paikkaan. Ja niistä päättämässä olivat monessa tapauksessa ne puolueet, jotka nyt kinnaavat rahoja niin että joudutaan luopumaan paikallisista palveluista. 

Rahojen säästämiseen on toki hyvä syy, mutta samalla sormi osoittaa väärään suuntaan. On poliittista tarkoitushakuisuutta. Puhutaan hallintohimmeleistä, kun tulisi tunnustaa, että soten viipyminen johti sairaanhoitopiirien ja keskussairaaloiden rahanhaaskaukseen, josta nyt maksetaan. Ei löytynyt niitä, jotka olisivat nähneet perusterveydenhuollon tärkeyden ja ymmärtäneet, että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito saattavat joutua ikävään kilpailutilanteeseen, kun korot nousevat ja talous kiristyy. Olisikohan asialle vielä jotain tehtävissä? Miten toteutetaan perusajatus kansalaisten tasavertaisista sote-palveluista?