torstai 12. kesäkuuta 2025

Iloja

Eräs päivälehti on mahdollistanut positiivisten uutisten tilaamisen kännykkään. Erinomainen idea, sillä kovin paljon on uutisia, jotka kouraisevat ikävästi vatsanpohjasta. Hyviä asioita voi myös havainnoida ja tuottaa itse. Täytyypä kelata.

Kissankäpälän taimia 
vapaahautausmaalla

Sain yllättäen Familonilta pahoittelut ja patjan. Olin ehtinyt jo tilata toisenkin, vanhan luokkatoverin suositteleman Suomessa valmistetun patjan. Nyt on mitä vertailla. Ja onhan meillä vierassänky ja mökkisänky. Familonin patja ehti tulla ensin ja se tuntuu hyvältä, vaikka ensimmäisenä yönä oli suonenvetoa ja punkinirrotusta, jotka molemmat johtuivat eilisiltaisesta pitkästä pyöräily- ja metsäretkestä. Retki oli kyllä näiden vaikeuksien väärti, ellen saa borrelioosia tai puutiaisaivokuumetta. 

Olen saanut puutarhaa siistimmäksi. Se oli mennyt pahoin retuperälle, kun kevät karkasi nuorempana aina käsistä. Sain myös Fiskarssilta uudet ruohosakset, kun kysyin voiko pari vuotta vanhoille tehdä jotain kun ne lukkiutuvat leikatessa. Olemme maalanneet luttia ja siitä tulee komea! Näin eilen isolepinkäisiä. Komea lintu, ruma ääni. Olen tunnistanut tänä keväänä myös yli 350 kasvia ja oppinut monta uutta. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että uusien varsinainen oppiminen vie varmasti vuosia, joudun varmaan tunnistamaan samoja ensi vuonna. Mutta kuitenkin, ei se toivotonta ole ja kasvien nimet ovat joskus kuvaavampia kuin ihmisten. Ei aina, joskus on ihmisilläkin oikein sopivat nimet.

Myrkkykeisoa Laihianjoessa
Myös pihapiiristä olen löytänyt muutaman uuden tulokkaan. Suurimmasta päästä on Cicuta virosa eli myrkkykeiso. Kun meillä oli karjaa, kiertelin rantoja katsomassa ettei tämä tappava, Suomen myrkyllisin kasvi päädy lehmien suihin. Nyt näen pari myrkkykeisoa ikkunasta, mutta eivät häiritse syömistä eivätkä uintia, kun niiden antaa olla rauhassa. Mutta ei tässä kaikki. Olen löytänyt jälleen myös erittäin pieniä kasveja, kuten hiirenhännän omalta markilta ja vähän harvinaisemman suolaa suosivan meriratamon tienposkesta. Samalla tavalla yritän löytää elämästä kiitettävää, ja onhan sitä! Tiedätkö muuten kumpi on kumpi?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti