Maanviljelijä on asiantuntija

Maanviljelijät ovat oppineet, että mikään ei ole varmaa ennen kuin vilja on laarissa. Tänä vuonna on pitkästä aikaa ollut hyvät satonäkymät. Kevätkesä oli kylmä, mutta kosteutta riitti. Viljat juroivat, kasvattivat hyvät juuret ja pensoivat tuuheiksi. Sitten tuli lämpimät kelit ja pellot näyttivät pelottavan tummanvihreiltä. Sydän syrjällään olen katsellut viljelyksiä: kunpa sataisi, mutta ei kuitenkaan tulisi rankkasateita ja raekuuroja, jotka piiskaavat laihot matalaksi.  Tänään oli ukkosta ja luumupuu taipui luokalle maahan saakka, miten lie käynyt viljelysten? Jos kaura tai ruis lakoaa, se ei enää nouse, mutta ohra saattaa vielä nousta "polvelle". Vehnällä on aika vahva korsi. Tänä vuonna on tosi upeita hernekasvustoja ympäri pitäjää. Herneet jos painuvat, painuvat varmasti kaikki yhdessä, sillä ottavat tuen toisistaan. - Lakoviljan laatu kärsii, kun se muhii kosteassa. Puiminen on hankalampaa ja kuivauskustannukset suuremmat.

Komea kauravainio Alapäässä

Hernepellon poutapilvet Allisilla

Myrskyluodon Maija -näytelmässä on laulu: "Kuka osaa luontoa lukea, sen viestit sanoiksi pukea?" Maanviljelijä elää hyvin lähellä luontoa, oppii lukemaan säätiedotuksia, mutta myös haistelemaan tuulta. Täytyy katsoa millainen maan mururakenne on ja oppia tunnistamaan sadon uhkatekijät. On muitakin kuin märkyys, kuivuus, halla ja rajuilma. Nimittäin ravinteiden epätasapaino, erilaiset rikkaruohot, tuholaiset ja sienitaudit... Ehkä myös konerikot ja viljelijän uupumus! Ja vaikka tekee parhaansa, kaikki on lopulta Luojan kädessä. Ihminen on niin riippuvainen luonnosta kuin olla ja voi, ja voimaton luonnonvoimien edessä,

Vihreä liike on siitä hyvä, että se on nostanut tämän riippuvaisuussuhteen myös muiden kuin luonnonvaraisista elinkeinoista toimeentulonsa saavien tietoisuuteen. Toisaalta monissa tapauksissa ns. luonnonsuojelu on jossain määrin irti luonnosta ja maasta. Ja saattaapa sitä vaivata sellainen virheellinen tietämisen tuska ja varmuus, joka nostaa vastakarvaan. Kuitenkin ns. "veheriäästen" ja viljelijöiden tavoitteet ovat perimmältään yhteisiä: varjella tätä palloa elinkelpoisena. Kaikki luonnon kasvit ja muut eliöt tarvitsevat ravintoa, valoa, tilaa ja vettä. Onpa myös ihmisillä samat tarpeet ja oikeudet.