Rakkaus

Rakkauden olemassaolon tai puutteen havaitsee jo pienenä. Olen ennenkin ihmetellyt, miten jo hyvin pienet lapset tuntevat äidin ja isän rakkauden ja myös puhuvat siitä. Eilen sain siitä taas hellyttävän muistutuksen.

Ovikello eli koiramme ilmoitti, että joku tulee. Se oli hyvä, sillä olin vintillä. Sain hupulaisekseni kaksi lasta. Leikin lomassa kolmivuotias tyttö alkoi pohdiskella, että on niin mukavaa, kun äiti ja isä rakastavat meitä ja myös momma ja paappa rakastavat. Sitten saa juosta toisesta talosta toiseen taloon ja molemmissa rakastetaan. 

Lapsi siis kokee rakkauden, kun leikitään ja luetaan, kuunnellaan, annetaan ruokaa ja ainakin momman puolella myös vähän herkkuja. Hoidetaan, puhalletaan ja puetaan. Rakkaudesta ei ole niin paljon puhuttu.

Rakkaus ei ole "vain" tunne, vaan se on arvo, joka ohjaa toimintaa ja tekemistä. Parhaimmillaan rakkaus ei ulotu vain läheisiin, vaan myös tuntemattomiin. Pahimmillaan ihminen on kykenemätön rakastamaan ketään. 

Voi lapsia, jotka eivät saa kokea rakkautta eivätkä koe olevansa turvassa. Voi vanhempia, jotka haluaisivat osoittaa lapsille rakkautta antamalla ruokaa, mutta sitä ei ole. Silti rakkauden voi varmasti aistia, jos sitä on. Useimmilla vanhemmilla on.

Mietin tänään kirkossa, että paljonhan meiltä puuttuu keskinäistä rakkautta ihan sen vuoksi, että elämme niin "omaan läjäänsä". Kun ei ole yhteisöä, jossa kohdataan, jutellaan ja tehdään yhdessä, itsekkyys pääsee helpommin vallalle. Ja jos yhteisöllisyys puuttuu, puuttuu myös kyky puolustaa arvokkaita asioita. Jo ihan kansallisen puolustuskyvyn vuoksi meidän tulisi puuhailla enemmän yhdessä ja opetella tuntemaan toisiamme. Yhdessä tekemisellä saadaan myös aikaan paljon yhteistä hyvää. Ja sanoin tämän ennen kaikkea itselleni, sillä nautin yksin olemisesta enkä ole aina ensimmäisenä lähdössä talkoisiin.

Maailmanpolitiikassa vallitsevat nyt hyvin itsekkäät pyrkimykset. Olen iloinen, jos Euroopassa merkitsevät yhä paljon sellaiset arvot kuin empatia, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, tasa-arvo, luonnon kunnioittaminen ja maailmanrauha. Ne ovat kaikki rakkauden hedelmiä.

Kolumbialainen mielenosoittaja Mayra Alejandra Zapata sanoi viikolla uutisissa, että Trumpin pitäisi mennä terapiaan vapautuakseen lapsuuden traumoistaan, jotta voisi jättää meidät rauhaan. Nauratti, mutta onhan tuossa paljon perää. Diktatorista johtajuutta voi ymmärtää siltä kannalta, että joitakin viehättää ja koukuttaa valta aivan erityisellä tavalla. Kaikkea ja kaikkien pään sisällä olevia arvoja ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä.