Valon maa

 

Heleenan, kälyni muistolle 5.12.2022
Jussin Kestikartanossa

Heleena oli Leppälän kodissa Pojanluomalla oppinut Eeva-äidin ja Arvo-isän ohjauksessa monia käden taitoja ja ahkeraa työntekoa. Te Leppälän väki olette kaikki ahkeria. Lisäksi hän oli hyvä keskustelemaan ja huomioimaan toista ihmistä, otti mukaan toisenkin. Hän oli alusta lähtien hyvin pidetty miniä vanhemmilleni.

Heleenan ensimmäinen työpaikka oli jollain pienellä kansakoululla, missä hän oli koulun keittäjänä – mikähän koulu se olikaan tuossa Kauppilankujan varrella? Se oli kovaa työtä, kun aamuyöstä piti nousta tekemään tulet luokkahuoneissa oleviin pystymuureihin ja iltasella päivän keittiötyön jälkeen kantaa halkoja. Ja tuo kova työnteko keittäjänä jatkui työuran loppuun saakka.

Heleena oli oivallinen ruuan laittaja ja ahkeroi meidän perhekunnalle - samoin kuin teille kaikille -  monet juhla-ateriat. Kerran Paavo oli saanut metsällä viisi jänistä ja Heleena oli valmistanut ihanaa patapaistia. Lastasin sitä lautaselle aika lailla. Siitä on jäänyt mieleen ihan hyvä opetus, jonka Perttu-veli antoi: On kohteliaampaa ottaa ensin vähemmän ja hakea sitten lisää. Ja niin veli näytti äskenkin toimivan.

Heleena ei hylännyt vanhempiani Paavon kuoleman jälkeen, vaan oli yhä samaa perhekuntaa, enemmänkin. Hän piti huolta siitä, että Markku, Mikko ja sitten Rainekin saivat pitää yhteyttä mummaan ja paappaan. Se oli keskinäistä kunnioitusta ja rakkautta. Heleena tutustui myös muuhun sukuun niin että esimerkiksi isän sisar Inkeri piti hänestä kovasti ja he soittelivat vielä viime vuosina. Samoin hän piti yhteyttä Joukon vanhempiin, vielä viime aikoinakin 92-vuotiaaseen appeeni.

Heleenan elämässä oli monta murhetta: Paavon kuolema, Lea-sisaren kuolema jne. Hän kuitenkin uskoi, että elämää johdatetaan. Jotain suurempaa on, Jumala ja taivas. Kiitollisina ja sydän täynnä valoisia muistoja olemme tänään saaneet olla häntä siunaamassa ja saattamassa.

Paavon ja Heleenan hauta Ilmajoen kirkkomaalla

On läsnä valon maa
ja siipi ikuisuuden
otsaasi koskettaa.
(Anna-Mari Kaskinen)