

Ensiksi tuli vastaan niittysauna nevan laidalla. Asukkaat olivat padonneet nevalta lähtevää puroa niin että suon keskellä oleva lampi oli tulvinut mutaa ja ravinteita suoniityille. Näin lannoitettu luonnonheinä korjattiin karjan ravinnoksi. Niittysauna oli heinänkorjuuväen tukikohta. Nevan keskellä oli myös heinälato.
Kun tulimme torpalle, meitä tervehti kaksi terhakasta pystykorvaa. Metsähallituksen miehet olivat tehneet tulet. Odottivat paikalle 50 poliisijohdon retkeilijää. No, meidän oli siinä hyvä paistaa makkarat valmiilla nuotiolla. Jälkiruokakahvien kanssa olin varannut mukaan kummallekin kaksi ankkastukinviipaletta, joiden välissä oli paksusti voita. Että jaksettaisiin vielä takaisinkin. Kiirehdimme matkaan ennen poliisien tuloa.
Alkumatkan polku oli suhteellisen tasainen ja tiivistynyt maa oli sulattanut lumet polun kohdasta. Neljän kilometrin taival torpalle oli sujunut niin vaivattomasti, että päätimme kiertää lenkin pitemmän kautta autolle. Paluumatka oli hieman vaivalloisempaa polkua, oli juurakkoja ja kivikkoa. Mieleen tuli laulu kivisestä tiestä. Onneksi korpi ei ollut pimeä. Ajattelin myös miten Juha Sipilä puhui perjantaina Laihian Mallastehtaan elojuhlissa että hänen tuntemuksensa mukaan suomalaiset ovat käytännönläheisiä ongelman ratkaisijoita. On meillä tosiaan sukupolvien kokemus siitä että vaikeissakin olosuhteissa saadaan hankittua ruokaa ja päästään eteenpäin.


Metsätien varrella oleva parkkipaikka oli täyttynyt poliisiautoista retkemme aikana. Olipa hyvä kun ehdimme matkaan ennen virkavaltaa niin saimme maistaa erämään tuntua parinkymmenen kilometrin päässä Syötekylältä. On sieltä ollut Kouvallekin kauppamatkaa.