Rytivaaran torpalla

Vuonna 2007 ostin hyvät vaelluskengät vaellusriparia varten. Se oli oikein laihialainen ostos. Olen niitä paljon käyttänyt marjassa ja rasvannut ahkerasti. Tänään niille oli taas käyttöä. Aamulla luulin, että tällä pikku syyslomalla liikunta jää vähiin. Toisin kävi. Kiskaisin polvituen jalkaan ja kävelimme tänään maastossa 11 km. Käynti Rytivaaran kruununmetsätorpalla oli isännän idea eikä ollenkaan hullumpi. Lunta oli Rytivaarassa enemmän kuin mökin ympäristössä, mutta maastossa pääsi kuitenkin kävelemään suhteellisen vaivattomasti. Alkupuoli kierroksesta oli opastettu hienoilla tauluilla joissa oli tarinaa erämaan antamista mahdollisuuksista. Tosin olosuhteet elämiselle ovat olleet ankarat: esim. 1860-luvulla Rytivaaran torpan asukkaat kuolivat nälkään. 

Ensiksi tuli vastaan niittysauna nevan laidalla. Asukkaat olivat padonneet nevalta lähtevää puroa niin että suon keskellä oleva lampi oli tulvinut mutaa ja ravinteita suoniityille. Näin lannoitettu luonnonheinä korjattiin     karjan ravinnoksi. Niittysauna oli heinänkorjuuväen tukikohta. Nevan keskellä oli myös heinälato.

Kun tulimme torpalle, meitä tervehti kaksi terhakasta pystykorvaa. Metsähallituksen miehet olivat tehneet tulet. Odottivat paikalle 50 poliisijohdon retkeilijää. No, meidän oli siinä hyvä paistaa makkarat valmiilla nuotiolla.  Jälkiruokakahvien kanssa olin varannut mukaan kummallekin kaksi ankkastukinviipaletta, joiden välissä oli paksusti voita. Että jaksettaisiin vielä takaisinkin. Kiirehdimme matkaan ennen poliisien tuloa.

Alkumatkan polku oli suhteellisen tasainen ja tiivistynyt maa oli sulattanut lumet polun kohdasta. Neljän kilometrin taival torpalle oli sujunut niin vaivattomasti, että päätimme kiertää lenkin pitemmän kautta autolle. Paluumatka oli hieman vaivalloisempaa polkua, oli juurakkoja ja kivikkoa. Mieleen tuli laulu kivisestä tiestä. Onneksi korpi ei ollut pimeä. Ajattelin myös miten Juha Sipilä puhui perjantaina Laihian Mallastehtaan elojuhlissa että hänen tuntemuksensa mukaan suomalaiset ovat käytännönläheisiä ongelman ratkaisijoita. On meillä tosiaan sukupolvien kokemus siitä että vaikeissakin olosuhteissa saadaan hankittua ruokaa ja päästään eteenpäin. 

Matkalla oli hienoja kalliolampia Iso ja Pikku Rytilampi. Pikku Rytilampi kupli lähteisenä kun ylitimme sen. Polulla tasapainoilu oli hyvää jumppaa vatsa- ja kylkilihoille. Jossain vaiheessa täytyi pysähtyä lepuuttamaan, ja ihmettelin mahtavia naavakuusia. Lapsuuteni unelma oli koota joskus naavasta joulupukin parta, mutta jossain vaiheessa saasteet söivät naavat kotimetsistä. Nyt ne ovat vähitellen palautuneet luontoon. 

 










Metsätien varrella oleva parkkipaikka oli täyttynyt poliisiautoista retkemme aikana. Olipa hyvä kun ehdimme matkaan ennen virkavaltaa niin saimme maistaa erämään tuntua parinkymmenen kilometrin päässä Syötekylältä. On sieltä ollut Kouvallekin kauppamatkaa.