NÄKÖALOJA
Syötteellä satoi tänään räntää ja lunta. Puolukat ja karpalot ovat hautautuneet valkoisen peiton alle, kesä on auttamattomasti takana. Toinen kylläkin edessä joka tapauksessa, jos ei muu niin se ikuinen. Fiona oli innoissaan ja veti minua tänään maastossa kovempaa kuin oikea polvi tahtoi antaa myöten. Mietin mistä minulle vielä kepeä jalka? Varmasti auttaa jos kevennän reppua. 
Lupasin ortopedille muutama vuosi sitten, että laihdutan. Hän kirjoitti minusta kauniin lausunnon: potilaalla on hyvä orientaatio. Tytär sanoi, että se tarkoittaa että olet vielä ihan tolkuissasi. No, olin niin tolkku että pudotin kymmenen kiloa painoa vuodessa. Polvi lakkasi vihoittelemasta. Valitettavasti nyt sama temppu pitäisi tehdä uudestaan. Löytyykö päättäväisyyttä ja itsekuria?
Sain olla kuukausi sitten opintomatkalla Vähässä Aasiassa, Ilmestyskirjan seurakunnissa. Yllä oleva kuva on Pamukkalen läheltä Hierapoliin kuolleiden kaupungista. Kuvassa on kesää ja toivoa!
On mahtava elää, kun on näköaloja. Näköalat eivät ole omaa ansiota, vaan lahjaa. Kiitos näköaloista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti