Itku ehkä puhdistaa

Tänään palasin mielessäni ensimmäiseen työviikkooni Vaasassa reilut kahdeksan vuotta sitten. Silloin oli ensimmäisten "vaasanomaisten" mukana hän, jonka hautajaisia tänään järjestettiin. Hän jäi jotenkin mieleen ja olenkin käynyt jonkun kerran häntä katsomassa. Päättäväinen ja suora ihminen. Olen aina arvostanut sellaisia ihmisiä, jotka sanovat suoraan mitä ajattelevat, ja mielestäni olen myös kestänyt suoria sanoja, jos on asiasta puhuttu. 

Paljon ikävämpää ja vaikeampaa ylittää on takana päin kälättäminen, selkäänpuukotus ja omien arvelujen esittäminen totena eli juoruilu. Kahdeksannen käskyn rikkominen käy itseltäkin joskus kuin huomaamatta ellei pidä varaansa - ja sillä saa aikaan paljon pahaa. 

Kotiin tultua tuli itku. Lähipiirissä oli tapahtunut tiedonsiirtokatkos asiassa, joka on minulle tunteikas ja tärkeä. Katkoja tulee helposti. Nytkään kysymyksessä ei ollut tahallinen äidin mielen pahoittaminen. Aikuiset lapset vain tuntuvat odottavan, että äiti soittaa jos hänellä on asiaa ja he taas soittavat isälle jos aina hänellekään. Olen siinä mielessä ihan tavallinen ihminen, että ajatuksiani on vaikea arvata ja jos niitä kysyisi niin kokisin olevani tärkeä ja arvokas. Niin se menee. Ihminen jolta kysytään ja jota oikeasti kuullaan kokee olevansa rakastettu. Sen kun aina itsekin muistaisi.

Ja kun kerran rupesin vuolaasti itkemään niin itkin sitten samalla muitakin suruja. Sitä etten päässyt kummiksi kun olisin nuorena sitä hartaasti toivonut ja olin koulussa yksinäinen tyttö. Ihan mitä vain mieleen juolahti. Samalla pesin ikkunoita, roiskin niihin vuoroin etikkaa ja vuoroin suolavettä ja säästin näin pesuvettä. Tässä vanhassa talossa on vielä sellainen tapa, että uuninloukosta ja sisäeteisestä otetaan sisäklasit pois kesäksi. Näin syksyn kylmetessä ne sitten haetaan vintiltä, pestään ja teipataan paikoilleen. Nyt on korkein aika lisätä lämpöeristystä tuon verran. - Ja kyllä kerran vuodessa on hyvä itkeäkin ihan kunnolla. 

Joskus on helpompi itkeä kotoisia ja sittenkin turvallisia asioita kuin niitä pelottavia asioita, jotka kuristavat kurkkua. Tänään puhuimme lounaalla siitä miten vaaralliselta Ebola vaikuttaa, kun eivät hoitajat eivätkä lääkärit ole pystyneet siltä suojautumaan. Jumala, varjele lapsiani ja syntymätöntä lastenlastani vaarallisilta taudeilta ja elämän suurilta suruilta.