Arkistoitavaa ja poisheitettävää

Koko päivä meni järjestelytoissä. Olen tullut niin vanhaksi, että maltan heittää jo paljon pois. Mutta olen vielä haaveilija ja kuvittelen alkavani tutkimaan yhtä ja toista ja saatan tarvita siihen kaikenlaista. Tyhjensin osan mapeista surutta ja täytin ne uusilla asioilla. Arkistoin artikkeleita, puheita ja omia kirjoituksiani. Mitään leikekirjaa en ole omista tekemisistäni pitänyt, joten jos tuli vastaan joku sanomalehti tai aikakauslehti, se piti tietysti selata ja katsoa onko siinä jotain säilyttämisen arvoista. 

Uskomattoman paljon aikaa kului myös siihen, että yritin luoda järjestelmän, jonka avulla löytäisin kirjahyllystä helposti etsimäni kirjan. En pysty kotikirjastossani noudattamaan kirjaston luokitusta, joten tein omat luokittelut.

Erityisesti elämänkertaosastossa harmitti se, että kirjassa ei useinkaan ollut selkeästi sanottuna kenen elämänkerrasta on kyse, vaan asia piti etsiä takakannen ingressistä ja yrittää painaa mieleen, että hylly pysyy aakkosissa. Oli mielestäni kiintoisampaa aakkostaa elämänkerrat ao. henkilön eikä kirjailijan mukaan.  En vieläkään oppinut muistamaan kuka on esimerkiksi Kutseitin mies, joten oli jo vähältä etten heittänyt mokomaa kirjaa pois vaivoista. Suurin osa elämänkerroista oli sentään sellaisia että olin ne lukenut. Elämänkertakirjallisuus on usein hyvin mielenkiintoista ja opettavaista.

Osa säilytettävistä pahvikantisista kirjoista on itselleni tärkeää henkilöhistoriaa. Sellainen on Suomen yhteiskristillisen Lähetyskongressin kokoomateos vuodelta 1977. Sain olla aivan nuorena mukana siellä Laihian seurakunnan edustajana. Juhlien tunnuslauluksi oli sävelletty "Ylitse kaikkien rajojen" (VK 429) jonka lauloimme komeasti mm. Senaatintorilla pidetyssä tilaisuudessa.

Kirsikanväriset kirjahyllyt eivät riittäneet, joten jatkona on vanhoja valkoisia mappihyllyjä. On siis syy seurata edelleen nettimarkkinoita. Onhan se erinomaisen paljon helpompaa kuin kiertää kirpputoreja. 

Luulen, että järjestelyinnostus kertoo siitä, että tulee tilaa jollekin uudelle. Elämä on kiehtovaa, jotain menee roskiin mutta uutta tulee tilalle koko ajan.