Ihana työpäivä

Suvilahden seurakuntakodin alttari

Tänään toteutui se, mitä olen pitänyt työssä tavoitteena: Kohtasin tosi paljon seurakuntalaisia. Aamulla olin siivoilemassa kotia, kun tiedottaja soitti, että Ristinummen seurakuntakeskukseen tarvitaan vaalitoimitsijaa sairastuneen tilalle. Koska vaalitoimikunta on minut vaalitoimitsijaksi valinnut lupauduin kolmeksi tunniksi hätäapuun. Ensin kävimme äänestämässä kotiseurakunnan ennakkoäänestyspaikalla harjoituksen vuoksi, vaikka olisinhan toki voinut äänestää Vaasassakin.

Vaalipaikalla oli ihanasti vipinää. Meitä oli kolme toimitsijaa ja kolmessa tunnissa äänesti noin 140 henkeä. On tärkeää, että ihmiset ovat aktiivisia, sillä lähivuosina joudutaan luopumaan monesta seurakunnan kiinteistöstä, kun rahatilanne tiukkenee. Mistä siis luovutaan? Luovutaanko Suvilahden seurakuntakodista, Gerbyn seurakuntakodista ja/tai Ristinummen kappelista? Ennakkoäänestyksessä on yllättävän paljon paperityötä, ehdin juuri ja juuri käydä vessassa ja siemaista kupin kahvia kolmen tunnin vuoroni aikana. 

Iltapäivällä riensin 90-vuotissyntymäpäiville. Onneksi palvelutalon summerin takana oli vielä joku ja ovi avattiin minulle, sillä seurakunnan tervehdystä oli todella odotettu. Tuttu päivänsankari oli iloinen ja virkeä. Hän sanoi että elämässä parasta ovat nämä syntymäpäivät, kun läheiset onnittelevat, saa paljon kortteja ja rakkautta. Ihana lämmin hetki muutamien syntympäiväivävieraiden kanssa. Lauloimme, veisasimme ja rukoilimme. 

Tarkoitukseni oli sitten valmistautua Suvilahden seurakuntakodin iltatilaisuuteen "Kauneimmat kansakoululaulut". Mutta koska hartauden aihe oli jo valmiina, päätin käyttää kirkkoherranvirastolla aikani seurustelemalla äänestämään tulleiden kanssa. Puoli kuuden maissa oli kahveilla viisi äänestäjää joiden kanssa rupattelin monista seurakuntaamme liittyvistä ja uskonnollisista kysymyksistä.

Suvilahden seurakuntakodille oli kokoontunut noin 40 seurakuntalaista laulamaan kansakoululauluja. Ne olivat juuri niitä minullekin rakkaimpia jotka tulevat selkäytimestä. Tilaisuuden alussa pidin pienen vuorovaikutteisen hetken, kun kanttori ei vielä ollut paikalla. Välillä Vaasan kirkkokuoron laulajat lauloivat pari laulua. Loppupuolella tilaisuutta kerroin Vanhan testamentin kertomuksen Joosefista ja hänen veljistään siten kuin muistan opettajan sen kansakoulussa kertoneen. Rukoilimme että Jumala vapauttaisi meidät kateudesta, että emme vaipuisi epätoivoon silloin kun joudumme odottamaan Jumalan apua ja että pystyisimme antamaan anteeksi heille, jotka ovat kohdelleet meitä väärin.

Kolme asiaa tuossa kertomuksessa on vaikuttanut minuun erityisen syvästi. Ensimmäinen on se, että Joosef teki orjana Potifarin talossa töitä niin kuin Herralle. Sitä olen monasti ajatellut että sillä tavalla koetan työni tehdä, vaikka kukaan ei kiitä. Toinen koskettava asia on se että Joosef ei katkeroitunut, vaikka joutui syyttömänä syytetyksi ja vankilaan. Ja kolmas on se kohta missä Joosef salaa henkilöllisyytensä veljiltä, jotka ovat tulleet pyytämään häneltä apua, veljiltä, jotka ovat kateuksissaan myyneet hänet nuorena ohi kulkevalle ismaelilaisten karavaanille. Itken aina siinä kohdassa missä Joosef nähdessään pikkuveljensä Benjaminin menee pois ja itkee salaa, pesee sitten kasvonsa. Ja kun hän lopulta koeteltuaan veljiään paljastaa heille itsensä, hän on pystynyt antamaan kaiken anteeksi.  

Vaasan kirkkokuorolaisia Valtteri Tuomiston johdolla