Aamulla Jouko mietti uskaltaisiko kysyä, oliko se mitä yöllä kerroin sittenkin vain pahaa unta. Jostain syystä katsoin yöllä kahdelta kännykkää. Siellä oli eräältä ystävältä hyvin riipaiseva viesti lapsen kuolemasta. Oli pakko herättää vieressä nukkuva ja kertoa. Itkimme uutista päivällä myös työkaverin kanssa.Suurissa suruissa ei voi lohduttaa oikeastaan muuta kuin rutistamalla ja rukoilemalla. Rutistamme mielessämme täältä kaukaa, ja rukouksessa olemme lähellä.
Tähän päivään sisältyi myös paljon kiitollisuutta. Vietettiin Vaasan Palosaaren pitkäaikaisen kappalaisen Jouko Sarasteen eläkejuhlia. Jouko on ollut pappis-ihanteeni. Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat läsnä, kuuntelevat ja kuulevat. Hänellä on ollut itsetuntoa antautua sille, että vuorovaikutuksessa ajatukset hioutuvat. Hänellä on ollut rohkeutta tarttua uuteen. Hänellä on ollut taito kannustaa ja antaa tilaa työtovereille ja seurakuntalaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti