Elämässä ja uskonelämässä täytyy olla aina valmis aloittamaan alusta. Niin tänäänkin. Olen nyt kieltämättä aika väsynyt, kun pitkähkön työpäivän jälkeen aloitin kirjojen järjestämisen uudestaan. Ajattelin päivällä jossain yhteydessä, että laiska töitänsä luetteloo, mutta taitaa tässä kirjoittelussa olla samoja piirteitä.
Myöhään eilen illalla katsoin vielä ruskeita hyllyjä nettitorilta ja kappas, Tampereella oli tuore ilmoitus saman sarjan kirjahyllyistä, joilla olemme aloitelleet. Vähän tympäisi ajatus, ettei sitten tullutkaan kerralla valmista, mutta toisaalta menisi ehkä samoilla maitohapoilla. Aamulla sovittiin kaupat ja Jouko haki hyllyt päivällä, kaikin puolin joutuisa mies. Töistä tultua pääsin siis järjestelemään kirjoja uudestaan. Aloitin Kaunokirjallisuuden eri hyllyköstä ja lähes joka kirja löysi uuden kolon. Sain vihdoin kaapiston myös käsityötarvikkeilleni ja villalangoille. Isossa talossa on hamsterille turhan vähän varastotilaa.
Me vanhemmat ajattelemme lapsiamme enemmän kuin mitä lapset arvaavatkaan. Vanhempien ajatukset vain eivät aina kohtaa lasten odotuksia. Kun olin lapsi, kolusin kymmenet kerrat vanhempieni kirjahyllyä, että olisiko mitään luettavaa. Lukunälkääni muistellen päätin hankkia omille lapsilleni kehittävän kirjaston, jossa on runsaasti hyviä klassikkoja: Linnaa, Waltaria, Steinbeckkiä, Hemingwaytä, Dostojevskiä
- ja parhaita nykykirjoja. Kysyin viikko sitten yhdeltä lukevaiselta lapseltani, luitko lapsena ja nuorena yhtään kirjaa meidän omasta kirjahyllystä. - En.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta. Syksyllä kävin Istanbulissa ja Ilmestyskirjan seurakunnissa, joten alan nyt itse lukea klassikkojani. Menossa on Johannes Angelos ja Konstantinopolin valtaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti