Kohtaamisia

Kyllä lyhyetkin kohtaamiset voivat olla merkittäviä hyvässä ja pahassa. Päivän päätyö oli olla kuusi tuntia vaalitoimitsijana Rewell Centerissä. Lähes 200 ehti käydä äänestämässä kuuden tunnin aikana. Olimme aika tyytyväisiä tulokseen. Varsinaisena vaalipäivänä eli isänpäivänä äänestäminen käykin sitten joutuisammin, kun äänestyslappusensa saa pudottaa suoraan uurnaan eikä tarvita niin paljon paperityötä, osoitteita ja kirjekuoria. 

Olin yllättynyt, sillä päivään ei mahtunut yhtään äreää eikä oikeastaan edes yhtään pahantuulista äänestäjää. Paikalla oli mitä ilmeisimmin ihmisiä, jotka ovat tehneet tietoisen ratkaisun pysyä kirkossa ja haluavat myös äänellään vaikuttaa siihen miten seurakunnan työtä johdetaan. Eipä silti, saahan sitä vaikka vähän valittaakin kun asiasta puhuu.

Tänään sain jälleen pari ikävänsävyistä sähköpostia samalta henkilöltä kuin eilenkin. Koetan kestää ja oikeastaan se on helppoakin, sillä jos hyvät tarkoitukseni tulkitaan huonoiksi niin eihän vika ole silloin minussa. Jos ystävälliset lyhyet ja selkeät vastaukset eivät riitä korjaamaan tilannetta, niin voin hyvin luovuttaa. Riittää kun on omalta osaltaan tehnyt parhaansa. 

Eikä Jumala suinkaan aina syytä ihmisparkaa, vaan hän myös on vilpittömän puolustaja. Ajattelen, että siellä missä ihmiset kohtaavat, on aina läsnä myös Kristus.

Nyt odottelemme jännityksensekaisin tuntein jälkikasvua kotiin. Osa tulee tänään, osa kuulemma vasta huomenna. Miksi tilanne jännittää, siitä kerron myöhemmin. 

Huomenna on pyhäinpäivä. On aika sytyttää kynttilät siinä toivossa että kerran saan kohdata heidät, jotka ylittivät elämän ja kuoleman rajan ennen minua. Isovanhemmat, isoveli, pikkusiskot, kummitäti, lanko, äiti, ystävä... Kiitos heidän elämästään!

Chora, Istanbul