Työkokeilu

Olen kulkenut nenä maassa ja pää pilvissä havainnoiden tarkoin ympäristön elämää ja ääniä. Kesä on tullut ja olen ylpeä siitä, että olen saanut kohennettua talon pihaa ja puutarhaa. Kolmen vuoden kaivaminen alkaa tuottaa tulosta. Olenpa pelastanut myös kaksi äidille tärkeää kasvia ja siirtänyt lajiensa viimeiset edustajat uuteen paikkaan lisääntymään: arovuokko ja Ydun-mansikka. Tuli mieleen Viikin karjakerhon sketsi, jossa uhanlaisena oli "The Last Semen Pill of Finnish Cattle." 

Olin aika huolissani, kun minulla oli viikonloppuna työkeikka, kaksi kristillistä toimitusta. Pelkäsin, että olen jo vieraantunut papin perustyöstä ja mokaan jotenkin. Selvisin kuitenkin kunnialla ja ihmeesti toimitusten kaavat ja tärkeät lauseet olivat vielä muistissa, vaikka hyvällä rutiinilla on taipumus kadota aika äkkiä. Jo toimituskeskusteluissa huomasin, että perheet olivat hyvin helposti lähestyttäviä, joten heitä ei tarvinnut jännittää. 

Karvakarhunsammal, luulisin

Oli ihana nähdä kuutta entistä työtoveria, tosin paria vain vilaukselta. Vaasan kirkossa sain jutella rehellisen, työteliään ja hauskan Antti-vahtimestarin kanssa. Hänen näkemisestään tulee aina hyvälle mielelle. Ja kappelissa oli Vesa-vaksi, jonka kanssa asiat sovitaan letkeästi. Ilahduin valtavasti, kun Tarja-kanttori oli niin otettu yhteisestä työtehtävästämme. Tarja osaa useinkin sanoa hyviä sanoja, ja nyt hän lausui toimituksen jälkeen, että nuorten pappien pitäisi käydä seuraamassa vanhempien työtä, olisi paljon opittavaa. Totta se on, että mallioppiminen on tärkeä laji, sekä hyvässä että pahassa. Tarkoitan "pahassa" -sanalla, että kun huomaa virheitä, niitä voi oppia välttämään.

Kappelin sakastiin putkahti myös Eva, ja sain taas kunnon rutistuksen. Vaihdoimme Tarjan ja Evan kanssa sekä työyhteisön että henkilökohtaisen elämän kuulumisia ja pääsimme lyhyessä hetkessä aika syvälle, toisin sanoen paikalla ei ollut yhtään täydellistä naista. Tulin tästä jakamisesta hyvälle mielelle. Voi miten ihana työyhteisö minulla oli Vaasassa. Ja on se varmaan vieläkin hyvä, työntekijät puhaltavat yhteen hiileen, vaikka joku arvostuksen ja luottamuksen ilmapiiri on viime vuosien aikana joutunut koetukselle. 

Jos on omasta mielestään ainut oikeassa olija, on hyvä muistaa, että sellaisia ei täällä maan päällä ole, ja herra se on herrallakin. Jos tällaiset perusasiat unohtuvat, yhteisestä elämästä ja työstä pakenee ilo ja pahimmassa tapauksessa myös työn vaikuttavuus. Kylvö, istutus ja kasvu ovat tärkeitä, omakin kasvu.

Keuliminen

Luulisi, että kun tulee vanhaksi, ei enää keulisi. Olisi sellaista tyylikästä rauhallista menoa. Mutta kyllä mulla joskus keulii ainakin puheissa. Isännällä onkin paita, jossa lukee muistutus: Körtin mopo ei keuli.

1900-luvun alun studiokuva
suvun arkistosta

Pyhänä kun ajeltiin polkupyörillä kirkosta, edessä keuli kolme rippikoululaista. Sanoin tietysti, että tua keuliminen mun pitääs viälä opetella. Huomasin, että pojat kuulivat, koska yksi vaivihkaa hymyili. Kerroin sitten, että ilaman käsiä oon ajanu, mutten oo koskaan viälä keulinu ja kysyin onko se vaikiaa. Ei kuulemma kovin. Kysyin kaatuuko siinä monta kertaa kun opetteloo. Sain ystävällisen vastauksen, että kyllä siinä pari kertaa voi kaatua. Siihen täytyi rehellisesti todeta, että sekin voi kyllä olla näin vanhalle liikaa. Pojat ajoivat oma-aloitteisesti jonoon pyörätien sivuun, jotta vanhukset pääsivät sivuuttamaan. Paapan kanssa vielä pohdittiin että kyllähän me varmaan tosi vanhoja oommakin rippikouluikäästen miälestä.

Nykynuoret ovat mukavia. Jos heille puhuu, he vastaavat ystävällisesti ja ymmärtävät oikein hyvin huumoria. Itse olin nuorena unkkoonen ja ujo. Äsken kun olin tapani mukaan tuplapotkurollaattorilla ulkoiluttamassa koiraa, tutustuin erääseen kylän nuoreen mieheen, jolla oli polkupyörän akun kanssa vähän ongelmia. Muutama sana vaihdettiin. 

Olispa ollu kukkapenkistä löytyny monitoimityökalu taskus, niin olsin voinu jeesata. Esittelimmä ittemmä ja poika totes jotta mun mumma varmhan tuntoo sun. Epäilemättä. Sanoin, että olis kiva kun meirän kylälääsillä olis jotakin yhtööstä jotta oppis tuntemhan teitä nuoria, kun Suarttilas on nynniin mukavasti koululaasia. Kun poika ajoi ohi, hän huikkasi, että nyt taas toimii. Jäin oikein iloiselle mielelle. Samoin kuin siitä että eräs poika nosti ohi ajaisnansa lauantaina peukkua kun noukiin ojasta roskia.

Useammin saisi nuoria kiittää. Tietysti he tekevät virheitä niin kuin me vanhemmatkin. Mutta niistähän voi ottaa opikseen ja jatkaa ajoa.