Meillä on hyvät tavat

Tämän päivän Iltasanomat uutisoi näyttävästi, että Etelä-Pohjanmaalla on röyhkeitä tapoja ja kevään ylioppilaat toimivat laittomasti. Kyseessä on lehti-ilmoittelu, missä ylioppilaat tai heidän vanhempansa kertovat järjestävänsä juhlat myöhemmin ja ilmoittavat samalla tilinumeron mahdollisia muistamisia varten. Lehtijutussa ei ollut kommenttikenttää, joten kommentoin nyt tähän. Meillä on täällä oikein hyvät ja lähimmäistä huomioivat tavat. Tapakouluttaja Helena Valonen ei ymmärrä, että tapojemme takana on kaunis yhteisöllisyys.

Koillismaalla ihmettelin, kun lehdissä ei ollut kutsuja ylioppilasjuhliin. Etsin paikallislehdistä ja maakuntalehdistä, enkä löytänyt. Olin epävarma, kuka voi mennä juhliin ja koska ne on. Parille nuorelle tyrkkäsin lahjan käteen, kun satuimme tapaamaan. Työkaverilta kysyin varovasti, voiko juhliin tulla, ja toivotettiin tervetulleeksi. Lahja oli sitten mukana, kun menin. Paikkakunnalla ei myöskään julkaistu Kuolleita-palstaa eli kuolemantapauksista ilmoitti vain puskaradio. Risti-ilmoitus oli jos oli, yleensä ei. Seurakuntaan kuuluvien kuolemasta oli tietysti kirkollisissa ilmoituksissa rivi siunaustilaisuuden jälkeen. Jotkut kirkkoon kuulumattomat kuolivat huomaamattomasti.

Täällä Etelä-Pohjanmaalla juhlitaan monia asioita näyttävästi: valmistujaisia, syntymäpäiviä, hautajaisia jne. Usein juhliin on avoin kutsu sekä paikallislehdessä että maakuntalehdessä. Kuolleista ilmoitetaan ensin Kuolleita-palstalla ja sitten risti-ilmoituksella joko ennen tai jälkeen siunaustilaisuuden. 

Ennen esimerkiksi ylioppilaita muistettiin listalla pankkien kautta. Muistan, että minun ylioppilaslistalleni joku oli maksanut kaksi markkaa, ja veljet nauroivat, aikooko tulla kahveille noin halvalla (ei muuten tullut). Näistä pienistä puroista kertyi iso summa, jolla selvisin ensimmäisen talven opiskeluista, kun sain lisäksi opintolainaa 5100 markkaa. Jossain vaiheessa pankit lopettivat nämä listat, mutta koska moni haluaa muistaa ylioppilasta tai valmistuvaa nuorta, vaikka ei ehdikään kaikkien tuttujen juhliin, on tilinumero ollut hyvä lisä kutsuissa. Tässä on siis ideana se, että ollaan joukolla pönkäämässä nuorta eteenpäin!  Pitäisikö näiden tämän kevään nuorten, jotka joutuvat luopumaan juhlista ja joiden ylioppilaskirjoitukset sisälsivät äkkikäänteitä ja pääsykokeet epäoikeudenmukaisuuksia, joutua kärsimään vielä siitäkin, etteivät saa lahjoja niin kuin muut perheen ja kylän nuoret? Tapakouluttajan mukaan lahjoja tulee antaa vain, jos menee juhliin. Meillä päin ajatellaan, että kaikille kahveille ei ehdi eikä jaksa, mutta aina voi onnitella eikä raha ole nuorelle pahitteeksi. Mielelläni onnittelen tilin kautta, vaikka kahvittelut on, jos on, joskus myöhemmin.

Hautajaisten osalta tilanne on paikkakunnan kukkakauppiaitten palvelualttiuden johdosta edelleen aivan hieno. Vaikka hautajaiset eivät olisikaan avoimet, joku tuttu voi perustaa kukkakauppaan listan, johon sitten kyläläiset ja muut tutut laittavat muistamisiaan viidestä eurosta ylöspäin. Summasta kustannetaan ensin "kyläläisten seppele" ja loppu annetaan rahana omaisille. Mikä hieno ele, kun hautajaisista on usein paljon kuluja omaisille! Ja kun mukaan pääsee pienelläkin summalla, kertyy potista sitäkin suurempi. Ollaan mukana laajalti, yhteisönä joka välittää.

Sitä olen kyllä itsekin pitänyt vähän kummallisena, kun hääpari toivoo vain rahaa tai viisikymppiset ja kuusikymppiset keräävät syntymäpäivänään matkarahoja. Olen omalla kohdalla ajatellut, että vanhemmalla iällä voi jo suunnata omat lahjatoiveet johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Sen verran olen ainakin itse päässyt matkustamaan kuin on välttämätöntä ollut. 

Minua oikein suututti tuo etelän median hävytön juttu. Eläköön pohjalainen ja laihialainen anteliaisuus myös koronakeväänä! Ja jos poliisi ihmettelee, että on tilinumero, mutta ei kahvittelupäivää, niin sanokaa nuoret, että poliisi on aina tervetullut kahville.