Huima havaintokyky

Toukokuun loman aikana sain pongattua yli 40 lähipiirin lintua ja avauduin samalla ympäristön äänille ja kiikarinäkymille. Useinhan olen kulkenut ajatuksissani silmät kiinni ja korvat lukossa. Myös puutarhatyöt alkoivat maistua, kun sain hankittua kauan mielimäni oksaleikkurin. Silppusin valtavan määrän puutarhasta ja koivukujalta keräämiäni oksia ja intouduin myös siistimään kukkapenkkejä puutarhatarikon avulla. Nokkosia kaivaessani löysin mm. kauan kadoksissa olleen hellakoukun, jolla joku lienee heittänyt jotain tunkeilijaa - niin omituisessa paikassa se oli tuossa solan päässä hääkukkiemme (valkoisen maitohorsman) keskellä. Löysin myös mainion sveitsiläisen monitoimityökalun, joka lienee pudonnut katontekijöiltä. Isäntä sai öljyn avulla molemmista vielä käyttökelpoisen kapineen.

Yhtenä päivänä kun tulin kaupasta, silmä sattui pieneen kolikkoon kaupan oven edessä. Laihialaisena kumarruin tietysti nostamaan tuon yhden sentin kolikon, sillä sentissä on euron alku. Ajattelin, että todella harvoin täältä kotikunnasta olen rahaa löytänyt, joten tämä on varmaan oikein onnenlantti. 

Muutaman päivän perästä kävin turhaan pojan ovella, paitsi että löysin hänen pihastaan 50 sentin kolikon. Tämäpäs nyt on, ajattelin, voin käyttää rahaa vaikka ostoskärryjen panttina. Satuinpa sitten kuulemaan, kun jotain kilahti viikonloppureissulla noustessani Pyhäjoen osuuskaupan pihassa autosta käydäkseni nauttimassa kaupan automaatista ilmaiset kahvit. Kilahdus kuulosti epäilyttävästi rahan kilahdukselta. Ja niinpä olikin: Kallis löytökolikkoni (se suurempi) oli pudonnut taskustani ja vierinyt auton alle. Sain sen kuitenkin aikani pyllisteltyäni kalastettua jälleen talteen. Pudotin sen kotiin tultua lähetyslippaaseen, ettei näin pääsisi enää käymään.

Eikä mitä, löytöni eivät päättyneet loman loppumiseen. Viime viikonloppuna oli Vaasassa mukavia kastejuhlia. Ensimmäisen juhlan jälkeen ropisi kauan kaivattu sade ja juoksin (lue: konkkasin) iloissani autolle. Matkalla satuin huomaamaan maassa rullalla märän setelin, jonka sieppasin nopeasti autoon kuivumaan. Illalla sitä sitten tutkin ja yllätyksekseni se on kuin onkin aito 20 euron seteli. Tutkin ajantasaisesta lainsäädännöstä, että jos löytää 20 euroa tai sen arvoisen esineen, niin sen saa pitää, mutta tätä arvokkaammat löydöt on vietävä poliisille ja niistä saa löytöpalkkiota 10 % ja vähintään 4 euroa. Jos joku nyt kuitenkin kovasti kaipaa kadottamaansa rahaa, niin voin luovuttaa sen löytöpaikkaa ja tunnistetietoa (sarjanumero) vastaan. 

Yleensä minulla on aivan surkea arpaonni. Silloin harvoin kun voitan jotain mieluisaa arvalla, suorastaan tunnen sen luissani etukäteen ja näin on tapahtunut noin kaksi kertaa: Kerran Jukajan vohvelikahvilassa ja kerran Kauhavan lähetystapahtumassa. Juuri nyt minulla on sellainen tunne, että kesän löytötavarat ja -rahat on löydetty, mutta jos kuitenkin tämä silmieni uudenlainen avautuminen ympäristölle johtaa yhä uusiin löytöihin, voin raportoida siitä teille, lukijoilleni. "Mis ihmiset tuntevat tuntehin, siel´lähell´ on Jumalakin." Ja tunne se on kateuskin.