Jännittäjätyyppi

Olen juhlistanut ihania kesäsäitä olemalla vapaapävinäni suoraselkäinen pohjalainen emäntä. Toissa päivänä teloin nimittäin selkäni puutarhatöissä, kun kangotin tarikolla syysleimuja siirrettäväksi vanhasta penkistä uuteen. Näinhän siinä käy melkein joka kevät, ja siksi puutarhani onkin villiintynyt. Alaselässä tapahtuneen liikahduksen jälkeen olen kuitenkin ollut sitkeä sissi ja liidellyt niin kuin ei selkänikamissa kipuja olisikaan.

Kokeilin ensiapuna selkävaivaan kilometrin uimista, mutta se ei tällä kertaa tuonut välitöntä helpotusta. No, ehkä autoon ahtautuminen oli mennessä vaikeampaa kuin tullessa. Eilen sitten pyöräilin Vähänkyrön kirjastoon hakemaan yhden kurssikirjan. Selkä ei ollut juurikaan kipeä 30 kilometrin pyörälenkillä, mutta jäykkäselkäisen oli vaikea nostaa jalkaa tangon yli. Lopulta pääsin kuitenkin kirjastoon tarvitsematta ottaa polkupyörää mukaan. Illalla heitin vihdoin talviturkkini tekoaltaalla ja käveleskelin metsässä, sillä toisinaan metsäkävely on ollut hyvää lääkettä. Lettosaari oli uinut lähelle uimarantaa, mutta vielä pääsimme pulahtamaan. Aina kun tuulee pohjoisesta, iloitsemme siitä, että tuuli saattaa painaa saaren kauemmaksi meidän rannasta.

Osa lettosaaresta Kivi- ja levalammella

Tänä aamuna selkä oli jo niin hyvä, että päätin lähteä kolmen maton kanssa tutustumaan Laihian matonpesupaikkaan. Hyvä pystypaikka olikin, ihan luksusta tällaiselle laituripesuun tottuneelle porstanheiluttajalle. Oli vain melkoinen kynnys lähteä ihmisten ilmoille vapaapäivänä. Olen oikeastaan jännittäjätyyppi. Entä jos en osaa matonpesupaikan tapoja? Entä jos siellä on kärttyisiä ihmisiä? Mutta ei kukaan ollut pahantuulinen kesän ensimmäisenä hellepäivänä. Hiki virtasi kilpaa veden kanssa ja mäntysuopa tuoksui.

Myös marjat saattavat tänä kesänä löytyä niinsanotuilta pystypaikoilta, sillä mustikan ja valokin kukinta-aika on käsillä ja ilmat näyttävät erinomaisilta! Sääskiä ja muita pölyttäjiäkin on jo jonkin verran liikenteessä. Koira käyttäytyi eilen metsässä hyvin ja pääsee mukaan marjaan. Ehkä joku ystäväkin, jos valokkeja tulee vuoden 1999 malliin.

Suoraselkäisyyttä pidetään hyvänä asiana. Elämä on opettanut, että joskus kuitenkin tarvitaan joustoa ja kykyä tehdä uudelleenarviointeja. Täytyy olla kasvun varaa.