Lapsilta oppii

Olen pitänyt blogihiljaisuutta. Ehkä joku on voinut jopa kaivata, mutta joskus on hyvä olla omaan läjäänsä niin kuin vanha sanonta kuuluu, elää arkielämää jakamatta tekemisiään ja ajatuksiaan sen suuremmin. Sitä paitsi minulla ei ole ollut ajatuksia, joita olisin halunnut jakaa. Olen tehnyt tänä kesänä jonkin verran jopa kotitöitä ja kaikenlainen fyysinen puuhastelu on tyhjännyt mukavasti pään. Kesäloman jälkeen taas olen käyttänyt älyllisen kapasiteettini töissä.

Aloitin matonpesijättären urani jo varhain ja nuorena porstasin ahkerasti laiturilla jokirannassa. Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Olen muistellut tänä kesänä, miten äiti kerran ihmetteli: Miten saat aikaiseksi näin puhtaita mattoja, vaikka peset niin nopeasti eikä mäntysuopaakaan kulu tuon enempää? Minusta tuntui nuorena, että äiti aina moitti, ja kyllä tuollainen kehu jäi mieleen. En ole kylläkään varma moittiko hän aina. Hän otti monta kertaa onkeensa meidän lasten keksinnöistä ja tavasta tehdä, jos perustelimme asian järkeenkäyvästi. 

Muistan miten kerran sanoin, että olen keksinyt, että pölynimurin suulakkeen saa puhtaaksi nöftästä, kun sitä hankaa imu päällä eteisen käytävän muovimattoon. Äiti sanoi ensin, että hänellä on siihen omat konstinsa, mutta sitten kuitenkin kokeili ja sanoi, että onpa hyvä niksi. Veljen kanssa taas olimme jo 70-luvulla sitä mieltä, että kahvinkeittimeen kaadetaan vesi jollain muulla kuin kahvikannulla, ja sen äiti omaksui meiltä heti. Luin hiljakkoin netistä kahvinkeitto-ohjeita, ja huomasin, että ajatuksemme on levinnyt myös kahvinkeiton hifistelijäpiireihin. 

Lapsia kannattaa kuunnella tarkalla korvalla, sillä heillä voi olla uusia näkökulmia asioihin. Lapsena oppii, mutta myös lapsilta oppii. Sitä mieltä Jeesuskin oli.