Viattomat lapset

Joulunpyhät jatkuvat. Tänään on ollut neljäs joulupäivä, vähän arkinen, mutta sitäkin tärkeämpi: Viattomien lasten päivä. Olen tavannut töissä monia ihmisiä, mutta ei ole ollut tilaisuutta jutella yhdenkään lapsen kanssa. Täpötäydessä kirkossa illan joulukonsertissa olin kuulevinani jonkun lapsen äänen, mutta en ehtinyt tavata. Olen kylläkin ajatellut aamusta alkaen lapsia: lapsenlapsia, viikonlopun kastelapsia, vainajan lapsenlapsia... Kun iltapäivällä muistin joulupäivän aiheen, olen ajatellut myös sodan keskellä eläviä lapsia, pakolaislapsia, yksinäisiä lapsia, lapsia joista ei pidetä huolta, lapsia joille tehdään pahaa, lapsia joita käytetään vallankäytön välikappaleina, lapsia joilla ei ole tarpeeksi ruokaa... Maailma on täynnä lasten hätää.

Tämän päivän Vanhan testamentin teksti kertoo, että faarao käski surmata kaikki poikalapset, jotka syntyvät heprealaisille. Mutta Mooses-vauvan äiti näki, miten kaunis lapsi oli, ja piilotteli häntä kolme kuukautta. Sitten vauva laitettiin kaislaveneeseen ja laskettiin Niiliin, jotta hän pelastuisi. Kävikin niin onnellisesti, että faaraon tytär löysi lapsen ja otti sen omakseen. Mooses sai kasvaa faaraon hovissa ja hänellä oli tärkeä elämäntehtävä. Juuri kaislavenettä kummempia eivät ole nekään veneet, millä lapsia yritetään meidän aikoinamme pelastaa.

Uuden testamentin teksti kertoo, miten itämaan tietäjien lähdettyä enkeli varoitti unessa Joosefia Herodeksesta. Herodes aikoo etsiä syntyneen lapsen käsiinsä ja surmata hänet. Joosefin on otettava Maria ja lapsi ja lähdettävä Egyptiin pakolaiseksi. Näin käy toteen se kirjoitus, jossa sanotaan, että "Egyptistä minä kutsuin poikani." Ja niin Joosef teki. Nykyään arabimaat eivät enää tarjoa turvaa, pakolaisten suunta on kääntynyt. Pakolaisuudesta riippumatta monella lapsella on vaikeaa täällä Suomessakin. 

@ Pixabay

Vanhemmat toivovat "Voi kunpa säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa." Lasten elämäntietä ei kuitenkaan pysty tasoittamaan niin kuin toivoisi. Maailma on kylmä. Aina voi kuitenkin jotain tehdä omien ja vieraiden lasten hyväksi.

Lapsen hädältä ei saa ummistaa silmiään, lasta tulee kuunnella, uskoa, suojella ja auttaa. Ei ole sattumaa, että joulunpyhien sanomaan sisältyy paitsi Jeesus-lapsi, myös marttyyri Stefanos ja pakolaisperhe. Tällaiseen kipujen maailmaan Vapahtaja syntyi. Tarvitaan Vapahtajaa, ja tarvitaan heitä, jotka kulkevat pelotta avoimin etsivin silmin, niin kuin Jeesus kulki, valmiina pysähtymään.