Puolimatka

Tänään alkoi loma, ja voin ajatella, että olen tehnyt vähintään puolet Taivalkosken pestistäni. Heinäkuun loppu on nimittäin pian ja jälkipuoliskolla on enemmän lomapäiviä. Seurakuntatöissä on ennenkin käynyt niin, että ennen lomaa alkaa piiputtaa. Kesällä on paljon toimituksia, ja paljon muistamista. Tuntuu, että aivokapasiteetti loppuu. Olen ollut hyvin väsynyt viime viikkoina. Sitä iloisempi olin, kun joku seurakuntalainen kysyi myönteisessä äänilajissa, että saatko sinä pitää ollenkaan lomaa ja oli jotenkin niin vilpittömän hyvänmielinen. Voimistuu, kun joku näkee vaivannäön. Kiitos Eliisa! 

Yleensä ajoitan lomani lämpimään jaksoon. Nyt kyllä luulin, että tämä kesä olisi juhannuksen jälkeen kokonaan kylmä ja sateinen. Tänään Koillismaalle saapunut hellesää pääsi siis yllättämään. On vähän totuttelemista miltei parikymmentä astetta korkeampiin lämpötiloihin. Lomatunnelmaan pääsen viimeistään huomenaamulla kello viisi, kun lähden katsomaan, joko Aavannevalla alkaa olla kypsää. Viikko sitten siellä oli jonkin verran punottavia muuramia. Aavanneva on nimetty kaksikielisen lapsenlapseni mukaan ja sen kartalla on lippuja, joissa lukee "stora" ja "hjortron". Kuitenkin ainoastaan Auni on todellinen momman hillahirmu, Aava sen sijaan on momman mustikka- ja hillohirmu. 

Aava ja Auni

On vähän vaikea päättää, missä "lomailisi". Ehkä käyn vilkaisemassa Laihian "perintönevan" ja sitten tulen taas takaisin tänne. Pelkään, että myrskytuuli vei Pohjanmaan valokinkukat pahemmin kuin halla Koillismaan hillankukat. 

Eilen kävimme katsomassa Taivalkosken Teatterin Päätalonäytelmän, kun sain vihdoin seurakseni perheen Päätalo-fanin. Päätaloviikolla kävimme katsomassa Jokijärven Pölkkyteatterin Luponmakaajat. Odotukseni eivät olleet Kalle Päätalo -näytelmän kohdalla kovin korkealla, ei niinkään aiheen puolesta - en vain jaksanut uskoa, että voisin väsyneenä olla pitkästymättä. Kävi kuitenkin niin, että tulin kosketetuksi. Kyyneliä oli turha yrittää edes salailla, kun tallustelin autolle. Ihailin Aila Lavasteen dramatisointia, Sini-Sisko Calamniuksen ohjausta ja erittäin vaikuttavaa näyttelijätyötä. Jäi ajateltavaa. Toivoisin saavani vielä ylpeästi esittää tuotoksen joillekin kesävieraille. 

Luppoakin aion pitää.