Kaunis oon

Työkaveri Vaasasta kirjoitti, ettei tänä talvena tule hiihtoa edes tuhatta kilometriä. Juu ei, istun soffalla eikä huvita hiihtää, vaikka on vapaata. On suojasää ja syöminen on vienyt voimat. Vatsakaan ei meinaa enää mahtua hiihtohousuihin. Kävimme kyllä koiran kanssa pienellä kävelyllä ja pysähdyimme katsomaan Rajalta rajalle -hiihtäjiä. Huusin että "hyvä hyvä, heijaa, heijaa, hurraa". Eräs mies vastasi, että "kitos" ja "beautiful". Olipas kivasti sanottu, vaikka hetken päästä juolahti mieleen, että saattoi kyllä tarkoittaa koiraakin. 

Kai olen aiemminkin kertonut jutun eräästä pikku väärinkäsityksestä. Mutta et kuitenkaan muista sitä niin tarkoin kuin minä. Kävelin sisarvainajieni kanssa Vaasassa Hovioikeudenpuistikolla. He eivät tosin olleet vainajia vielä silloin, vaan hyvin kauniita nuoria neitejä. Oli varmaan viimainen keli, sillä minulla oli päässäni kukallinen villahuivi. Eräs vastaantullut nuori mies vihelsi meille ja sanoi "Oo, Carola, Carola Häggkvist". Sanoin, että kas, sehän vihelsi mulle. Suvi-Päivikki katsoi minua vinosti ja sanoi, "Oo, Olga." Niin, joo, mutta yhdessä kuvassa olemme sisarteni kanssa kuitenkin ihan samannäköisiä. 

Tässä kävi myös niin, että kun syksyllä katselimme vanhoja valokuvia, mieheni sanoi, että äitisi oli todella kaunis ja tyylikäs nainen. Kun meillä sitten oli juhlat, eräs herrasmies tuli sanomaan, että sinä olet todella paljon Eevan näköinen. Ilahduin valtavasti ja ajattelin: siis kaunis ja tyylikäs! 

Outo talvi tämä on ollut, sillä villahousuja ja korvaläppiä ei ole vielä tarvinnut pitää, ja nyt jo kevättää. Linnut laulavat ja kesä tappaa koronat, niin toivon ja rukoilen.