Katsoin eräänä päivänä yhden vaasalaisen liikkeen aukioloaikoja, ja huomioni kiinnittyi hakutuloksessa olevaan Google Mapsiin, jossa näkyi ystävieni nimiä. Kaupungin karttaan oli merkittynä ehkä kymmenkunta jo eläkkeellä olevan ystäväni kotiosoitetta. Useimmissa noista kodeista olin joskus vieraillut, en kaikissa. Kotiosoitteiden lisäksi kartalla näkyi muutaman kaverin ajantasainen olinpaikka. Mietin, että ehkä kaksi eläkkeellä olevaa rovastia juttelee parhaillaan kadunkulmassa, kun pallukat eivät liiku. Sitten hoksasin, että on seurakuntayhtymän eläkeläisten kokoontuminen ja he ovat siellä.
Eikö olekin vähän huolestuttavaa? Ensin yhteiskunta tekee suorastaan liikaa yksityisyyden suojan parantamiseksi, niin että et saa enää selville, missä hoivakodissa vanhus on, jos haluaisit käydä katsomassa. Monet laittavat puhelinnumeronsa salaisiksi, ettei tulisi jatkuvasti myyntipuheluita - ja niin he jäävät paitsi myös tervehdyspuheluista. Mutta sitten: Jos sallit puhelimesi tallentaa olinpaikkaasi, ne joilla on numerosi talletettuna googleen näkevät kartalla missä kahvilassa istut tai missä liikkeessä asioit. Eikö se ole pelottavaa? Toisaalta tietysti tästäkin voi olla hyötyä, jos olet eksyvää sorttia, tai jos ajat autokolarin ja ystäväsi alkavat ihmetellä missä olet.
Raamatussa luomiskertomuksen jälkeen kerrotaan syntiinlankeemuksesta, ja miten Adam ja Eeva piiloutuivat sen jälkeen puiden suojaan. Jumala kulki illan viileydessä paratiisissa ja kysyi: Missä olet? Hän kysyi, vaikka tiesi. Jumala tietää. Onko se pelottavaa? Ei ole, ja voit hyvin vastata: "Tässä olen." Silloinkin kun olet hukassa itseltäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti