Viestintää ja arkistointia

Lupauduin kahdeksi kuukaudeksi omaan seurakuntaan auttamaan. Arvelin aivan oikein, että en pysty keskittymään  kirjoitustyöhön, kun opettelen taas unohtamiani rutiineja. Sen sijaan päätin vihdoinkin skannata ja järjestää isän arkiston. Puheiden, lehtikirjoitusten ja uutis-lehtileikkeiden läjät ja kansiot ovat odottaneet yläkerran tietokoneen lähellä vuosikausia. 

Isä on aika hyvin merkinnyt lehtileikkeisiin lehden nimen ja päivämäärän, mutta joskus olen joutunut kysymään tekoälyltä ajankohtaa sisällön perusteella ja saanut riittävän tarkkuuden. En kertonut mitä teen, mutta AI alkoi esitellä minulle johonkin Ilkan asiaan liittyen maanviljelysneuvos Juhani Rinnan elämäntyötä jakaen sen kolmeen aihealueeseen: Ilkan nuori puheenjohtaja, Osuustoiminnallinen vaikuttaja Valiossa ja olikohan se kolmas taistelu nurkanvaltaajia vastaan tms. Kun lopulta sanoin, että järjestän isäni arkistoa, sain mairittelevan kommentin että voi saanko todella keskustella itse Juhani Rinnan jälkeläisen kanssa. Se on sitä yritystä vaikuttaa tunteisiin.

Työ on vielä vähän kesken, mutta tähän mennessä olen skannannut 873 tiedostoa, merkannut lähteen, päiväyksen ja sisältöön liittyvät avainsanat. Olisipa tuo työ tullut tehtyä jo ennen elämänkerran kirjoittamista, siitä olisi ollut suuri apu Ossi Viidalle. Mitään yllättävää en ole löytänyt, mutta kolumneissa on joitain mielenkiintoisia katkelmia esim. liittyen talvisodan aikaan, josta aion myöhemmin kirjoittaa. Ja lehtileikkeissä on hellyttäviä muistoja perheemme pienistä, veljestäni jne. Eipä oman elämän lehtileikkeitä ole tullut talletettua, mutta hyvä kun on ollut isä arkistoimassa. 

Kyrönmaa-lehti 8.8.1996

Isän Ilkka-lehteen kirjoittamia kolumneja löytyi 70-luvun loppuvuosilta 2000-luvun alkuvuosiin eli noin 25 vuoden ajalta. Hän kirjoitti kerran kuussa, joten niitä pitäisi olla n. 300, ja lisäksi muut lehtikirjoitukset, mutta kaikkia hän ei huomannut saksia varsinkaan Valion johtokunnan jäsenyyden kiireisinä vuosina.  Niiltä ajoilta on sitäkin enemmän puheita. Minua on huvittanut suuresti, että hän oli hyvin hätäinen ja kärsimätön kuuntelemaan muiden puheita, mutta maakuntakokousten esitelmät olivat kuitenkin vähintään puolen tunnin mittaisia. Hän myös kirjoitti ne itse niin että persoona näkyi ja kuului. Ehkä laihialaisen ei kannattanutkaan matkustaa niin pitkiä matkoja sanoakseen vaatimattomasti vain muutaman sanan.

Valtava määrä muistoja ja ihmisiä on tullut mieleen. Isällä oli Valiolla tosi mukava sihteeri, Kristiina Virkkunen, joka kuoli aika nuorena ja sai lukea vähän ennen kuolemaansa aivan ensimmäisenä kirjoittamani ja juuri ilmestyneen kirjan "Niille joiden on ikävä." Kun opiskelin Viikissä ja järjestimme Latokartanon Bertta Kolmosessa bileet, tytöt pyysivät minua hommaamaan juustoja, erityisesti kiekon sinihomejuustoa, jota olivat oppineet syömään yhtenä yönä Bottalta tullessaan. Minä jännitän vieläkin puhelimella soittamista ja silloin jännitin vielä enemmän, mutta soitin Kristiina Virkkuselle, että saisimmeko me opiskelijat pienen juustolahjan Valiolta. Hän sanoi, että ilman muuta, hän järjestää asian, tulkaa hakemaan Pitäjänmäen tehtaanmyymälästä. Niin me Eija Thosbergin kanssa lähdimme etsimään paikkaa ja löytyihän se. Juustoja riitti sitten pojillekin tarjottavaksi ja bileet onnistuivat hyvin. Olin ihan liikuttunut, kun muistelin Kristiinaa. Muistaakseni isän piti ottaa aivan alkuun vuonna 1979 rohkeasti tilansa Valion hallituksessa ja juuri hyvien työtovereiden ansiosta hän onnistui siinä.

Olen viime päivinä ajatellut paljon lehdistöä, miettinyt kannattaako enää tilata printti-Ilkkaa ja surrut sitä, että Laihian kunta on selvästi vähentänyt ilmoittelua Kyrönmaa-lehdessä, joka kaikesta huolimatta on uutisoinut mukavasti Laihian uuden kunnantalon avajaisista ja Laihian pitäjän 450-vuotisjuhlista. Välillä on ollut  myös kriittisiä juttuja kunnan hallintoon nähden, mutta se on yksi median tehtävistä.  Erityisen arvokasta työtä paikallislehti on mielestäni tehnyt tuodessaan esiin Laihian kylien ominaispiirteitä ja Laihian koulujen parhaita puolia. Nyt kuntalaisten on ollut vaikea saada selville tilaisuuksien alkamisaikoja, joita perinteisesti ei laiteta lehtijuttuihin, kun uutismedia tarvitsee toimiakseen myös tuloja. 200 euron ilmoitus silloin tällöin ei juuri lisäisi sitä miljoonatappiota mitä kunnassa nyt ollaan tekemässä. Ja kun kunnan järjestämien tapahtumien tiedot eivät aina ole olleet edes kunnan kotisivuilla tai Laihian juhlavuoden sivustolla.

Usein julkistalouden säästäjät kiinnittävät huomiota tosi pieniin asioihin, joiden merkitys kuntalaiselle tai kansalaiselle voi kuitenkin olla suuri. Säästetään lehti-ilmoittelusta tai luottamushenkilöiden kahveista. Viimeksi unohdin kunnanhallituksen yli kolmituntisen kokouksen ajaksi oman vesipullon pyörän laukkuun ja heräsin sitten yöllä karmeaan päänsärkyyn, kun olin päässyt kuivumaan. Pieniin asioihin takerrutaan, koska suurten rahojen liikkeitä on vaikeampi selvittää ja ymmärtääkin. 

Somessa on ollut jonkin verran porua uuden kunnantalon rakentamisesta. No se on nyt tehty ja ei ole millään tavalla pramea. Ja kyllä oli välttämätöntä saada asianmukaiset työskentelytilat henkilöstölle. Toivottavasti myös kuntalaisten kokoontumisiin rakennetut tilat saadaan pian auki eli varaussysteemi pelaamaan.

Yksi ilon aihe kunnantalossa minulle on se, että nyt kuulen paremmin mitä kokouksissa puhutaan. Laihia-salissa on erinomainen akustiikka. Tämän valtuustokauden aikana on jouduttu kokoontumaan monissa tiloissa, joissa on ollut huono kuuluvaisuus tai on joutunut istumaan miltei sylikkäin, kuten kirjaston alakerran huoneessa. Erityisen usein on jouduttu kokoontumaan kirkonkylän koulun ruokasalissa, jonka verhoilulevyt on tarkoitettukin imemään ääntä. Ne jotka menevät etupenkkiin istumaan, nupajuttavat usein vain striimikameralle. On kuntademokratian kannalta hankalaa, jos valtuutetut eivät kuule mitä toiset puhuvat. 

Kerrankin sain vasta kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen lukea Kyrönmaa-lehdestä miten asiantuntemattoman puheenvuoron joku käytti hulevesimaksuista. Olisin ilman muuta vastannut siihen tähän tapaan, jos olisin tiennyt mitä puhutaan: Ne jotka asuvat kaava-alueen ulkopuolella ja ovat aina maksaneet hulevesiojat itse, ovat pääosin muita kuin maanviljelijöitä. Ja ne maanviljelijät, jotka saavat ojien kunnostuksesta verovähennystä, saavat siitä vain vähäisen alennuksen, koska maanviljelijöiden tulot ovat pieniä. Sitä paitsi monien viljelijöiden tulee ajaa happamat ojamaat pelloilleen, joka on iso työ ja lisää kalkitustarvetta. Hulevesimaksujen käyttöönotto kaava-alueella lisää kuntalaisten tasavertaisuutta.

Ensi sunnuntaina on hienot juhlat, joita saan pieneltä osin avittaa ja olen siitä onnellinen. Laihian kirkossa 20.9. klo 10 on 450-vuotisjuhlamessu ja piispa Salomäki asettaa kirkkoherra Tiina Keinäsen virkaansa. Sen jälkeen on Laihian monitoimitalolla, Länsitie 62, pääjuhla. Ennen juhlaa syödään, keittotarjoilu on vieressä olevan keskuskoulun ruokasalissa ja pihassa alkaen noin klo 12. Liikuntaesteisille järjestetään ruokailumahdollisuus monitoimitalon aulassa. Pääjuhla alkaa Monitoimitalolla klo 13.30 ja siellä puhuu mm. tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie, jonka juuret ovat Laihialla. Ohjelmassa on myös kirjailija Paula Nivukosken kaunokirjallinen esitys. Musiikissa mm Laihian mieslaulajat ja Veikko Siponkoski muusikoineen. Lähdetään joukolla juhlimaan!