Huoleni osoittautui turhaksi, sillä kun menin pöytään, Karhinen keskittyi keskustelemaan oikealla puolellaan olevan daamin eli Sorjan kanssa. Ja itse asiassa olin huomaavinani, että hän saattoi jännittää juhlapuhettaan ja keskittyi siihen. Niinpä juttelin hyvillä mielin vanhan luokkakaverin ja hänen rouvansa kanssa.
Puheessaan Karhinen pääsi yllättämään, sillä hän ei pitänytkään kuivakkaa rahamaailman puhetta, vaan pohdiskeli vastakkainasettelua ja kahtiajakoa, mikä yhteiskunnassamme tuppaa kärjistymään esimerkiksi kaupungin ja maaseudun, digitaalisten ja analogisten, maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten, hallituksen ja opposition, nuorten ja vanhojen välille. Karhinen muistutti, että meidän on löydettävä se voimavara, mikä erilaisuudessa on.
Jos esimerkiksi työpaikalla ryhmitymme kahteen leiriin ja vastustamme toistemme ajatuksia vain siksi, että vastustamme toisiamme, ei sellaisessa yrityksessä pitkälle pötkitä. Ja jos keskitymme omiin etuihin yhteisen hyvän kustannuksella, hukka meidät perii. Karhinen ihmetteli myös sitä miten nopeasti uudet avaukset ja ajatukset ammutaan alas. Ei käy -asenteen on muututtava Kyllä käy -asenteeksi ja meidän on opittava kuuntelemaan toisiamme. Pappina oli mukava kuulla, että hän peräänkuulutti myös yhteisiä ydinarvoja.
Keijo Suila, Reijo Karhinen, Sampo Lehtimäki Seppo Hautala, Sorja Tuomola |
Keijo Suila muisteli elävästi lapsuuttaan ja nuoruuttaan Laihian Osuuskassan talossa. Myös hän puhui lämpimästi arvopohjasta. Tilaisuuden päätyttyä sain kerrotuksi hänelle, miten hyvällä muistelen hänen äitiään, joka oli pankissa aina ystävällinen meille nuorillekin. Muistan miten Aino Suila kerran opasti meitä, että jos talletatte Osuuspankkiin tai Säästöpankkiin, ne hyödyttävät Laihiaa, sillä niillä varoilla lainoitetaan aina oman kunnan yrityselämää. Ajat ovat siitä kyllä muuttuneet.
Sain myös kiitettyä Karhista sisällöltään hyvästä juhlapuheesta ja erityisesti sen sosiaalista eheyttä korostavasta osiosta. Hän lupasi julkaista tuon kohdan blogina ja sanoi, että kimmokkeen siihen ovat antaneet viime viikkojen tapahtumat yhteiskunnassa.
Kyllä se niin taitaa olla, että noita vuorineuvoksia ja hienoja ihmisiä saa toisaalta pitää aivan tavallisina ihmisinä ja toisaalta arvostaa, sillä eivät he syyttä suotta ole päässeet pitkälle. Monia heistä on vienyt eteenpäin paitsi äly, myös sydämen sivistys ja elämänkokemuksen tuoma viisaus. Johtajat, joiden arvopohja on kunnossa, tuottavat siunausta maallemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti