Viimeksi mainitusta tulee mieleen, että luterilaisuuteen viitataan usein silloin, kun puhutaan korkeasta työmoraalista. Lutherin mukaan lähimmäisen palveleminen tekemällä arkista työtä onkin arvokasta jumalanpalvelusta. Mutta myös lepo ja kohtuullisuus ovat tärkeitä. Työllä ei voi ansaita Jumalan rakkautta.
Tänä iltana haastateltiin televisiossa ihmisiä, jotka ovat joutuneet ulosottoviranomaisten asiakkaiksi eri syistä. Eräs heistä oli taannut ystävän lainaa. Pankki oli sanonut, että mitään vaaraa ei ole, mutta toisin kävi. Hän sai kymmenien vuosien taakan.
Tuli mieleen, miten ajankohtaiselta 90-luvulla Lutherin Ison Katekismuksen tekstit tuntuivat. Muistan miten luin syvimmän laman aikana seitsemännen käskyn selitystä. Seitsemäs käsky kuuluu: Älä varasta. Lutherin mukaan on olemassa arvon herroja ja kunnianarvoisia porvareita, jotka ryöstävät ja varastavat oikeuden varjolla. Niinhän esimerkiksi moni pankki tuohon aikaan toimi. Ihmisten vakuuksia ulosmitattiin pilkkahinnalla ja myytiin alihintaan sisäpiirikauppoina. Virheiden maksumiehiksi joutuivat monet sellaiset, jotka olivat hoitaneet omat asiansa ja tehneet ahkerasti työnsä. Todelliset konnat eivät suinkaan aina paljastuneet. On hyvä miettiä, mitä se tarkoittaa tänä päivänä, kun Luther sanoo, että meidän ei tulisi sallia lähimmäisemme omaisuuden vähentämistä, vaan tehtävämme on torjua ja estää sellaisen tapahtumista. Mitä se tarkoittaa omassa maassamme ja mitä se tarkoittaa maailmanlaajuisesti? Millaisessa riistossa olen osallinen? Lutherin mukaan minun tulisi yrittää lisätä lähimmäisen omaisuutta ja autta häntä taloudellisesti, jos hän on pulassa.
Parhaimmillaan luterilaisuus on iloa armosta, jota ei voi ansaita. Ilo ilmenee erityisesti epäitsekkyytenä, rakkautena ja huolenpitona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti