Mieleen tuli sana Raamatusta: Tukaa hänen luokseen (Jeesuksen luo), elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. (1. Piet.2.4-5.) Kirjoittaja jatkaa että Jeesus on kulmakivi. Ajattele, jokainen voi olla noin kaunis kivi Jumalan rakennukesssa. Jokainen voi olla kuninkaallista papistoa, kun uskoo Herraan ja tahtoo olla hänen omansa.
Seuroista pyöräillessä otin kuvan Isonkyrön kivikirkosta |
Mitä ihminen tarvitsee kukoistaakseen? Ajattelen, että jokaisen perustarpeita ovat ruoka, lämpö, kauneus ja rakkaus. Yllätytkö kauneudesta? Ajattele, jos ei olisi mitään muuta kuin valkoinen seinä tai musta maa. Entä rakkaus? Kovin köyhä on elämä, ellei ole kosketusta toisiin ihmisiin ja Luojaan: välittämistä, huolenpitoa, yhteenkuuluvuutta ja ymmärtämystä. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Olen siirtynyt syksyn ajatuksista kevään ajatuksiin, sillä kävin suolla toivioretkellä hilloja tutkailemassa, ja katselin kaikkea muutakin: luonto kukkii ja tekee hedelmää. Jumala on hyvä!
Sanoistasi kumpusi mieleeni säkeitä Anna-Mari Kaskisen runosta:
VastaaPoista"Yhdessä kukimme kauniimmin,
ystävä, yhdessä,
.........................
.........................
Yhdessä kukimme kauniimmin.
Kukaan ei varjoon jää.
Valvomme toistemme vierellä
keskellä pimeää."
Hyvää juhannusviikkoa sinulle!
Kaskisella on Hellaakosken poljentoa., joten tähän sopii myös katkelma Aaro Hellaakoskelta ajatuksella toisiamme tarvitsemme ja sokea näkee joskus selkeämmin:
VastaaPoista"Pian kuuro sokealle,
pian kuuro sokealle
oli puhunut lintujen laulua ja
humutuulten hupia,
ja sokea kuurollensa,
ja sokea kuurollensa
tais kuvata kukkien loistavain
ja pilvien tupia.
----
He tienneet eihän, että
sellaista saavat osakseen
vain kuuro ja sokea,
ja kuurokin vain niin kauan
ja kuurokin vain niin kauan
kuin hän sen sokean tiedossa
voi kiinni pysyä,
ja sokea vain sen verran
ja sokea vain sen verran
kuin hän tätä elämänlauluaan
saa kuurolta kysyä."