Oppimisympäristö

Cirsium heterophyllum

Jo joitakin vuosia olen yrittänyt nähdä tai kuulla tunnistettavat sata lintua, ja parina vuonna onnistunutkin. Eläkkeelle lähtiessä pyysinkin työnantajan lahjaksi lintukaukoputken ja hyvän sainkin. Nyt tartuin kuitenkin ystävän houkuttelemana uuteen haasteeseen: tunnista sata kasvia. Se on Helsingin yliopiston tutkimushaaste, jossa on mahdollisuus paneutua myös sieniin tai hyönteisiin. Minun elämäni ei enää niiden satapäiseen oppimiseen taida riittää.

Aikanaan olen tenttinyt Helsingin yliopistossa noin 500 kasvia latinalaisin nimin, joten tunnistamiseen on hyvä pohja. Toisaalta vuosien vieriessä paitsi ihmisten myös kasvien nimet ovat päässeet pahasti unohtumaan. Maatilan emäntä -aikoinani saatoin merkitä kasvioon, koska olen nähnyt minkäkin kasvin ja milloin se on kukkinut - mutta en silloin löytänyt luonnosta likikään kaikkia noita kuivatuista näytteistä opettelemiani kasveja. Nykyään voi tunnistamisen apuna ja varmistuksena käyttää kätevästi kännykkäsovellusta, joten tunnistaminen on helpottunut. Ja toden totta: myös kasvilajisto on jonkin verran muuttunut ja olen oppinut kymmeniä uusia kasveja, kun olen tässä kuussa saanut merkata ylös 270 kasvia. 

Raphanum raphanistrum

Hyvä lisä kokoelmiin tuli serkun mökiltä Hämeen reheviltä rannoilta. Että siellä osaakin olla lehtoa! Toki myös läheisestä maantienojasta on ollut helppo bongailla kasveja, kun se ruopattiin kuukausi sitten, ja monet uudiskasvit ovat versoneet vauhdikkaasti paljaassa mullassa. Vielä tänään siitä löytyi koiraa ulkoiluttaessa punapeippi. Oli myös söpö väritykseltään harvinaisen valkoinen peltoretikka. Pidän arvossa näitä ihan tavallisia rikkaruohoja ja niittykukkia, ja olen harmissani kun näen, miten lupiini, jättipalsami ja kurtturuusu valtaavat alaa luonnonkasveilta. Omastakin puutarhasta löytyi rönsyilevä vieraslaji, viitapihlaja-angervo, jonka isäntä kaivoi ylös kaivinkoneella ja minä yritän osaltani huolehtia jälkivalvonnasta.  Jokirannan palsamille ei enää taida voida mitään (muuta kuin oman puutarhan kohdassa), ja se pystyy ilmeisesti jollain erittämällään aineella estämään muiden kukkien kasvun, vaikka on näihin päiviin asti ollut aivan pienilehtinen. 

Joidenkin kasvien nimet ovat aina huvittaneet meitä, ja niinpä olen yrittänyt pitää silmät auki josko löytyisi Potentilla erecta tai Pimpinella saxifraga. Potentillan suomenkielinen nimi rätvänä kertoo mielestäni jostain aivan muusta kuin pystystä kasvutavasta. Pimppinella on suomenkieliseltä nimeltään pukinjuuri. Capsella bursa-pastoris (vasemmalla) kasvaa kotipihassa siellä täällä, ja sen litu on söpön sydämenmuotoinen. Ehkä se siksi on lutukka, joka taas ei oikein kuulosta pastorilta. Mainitut lutukka ja retikka ovat toki nekin tulleet tänne joskus Välimeren maista, mutta eivät vie kaikkea tilaa. Lutukka itse asiassa viihtyy häirityillä paikoilla, kuten seinustoilla, sillä se ei muutoin pärjää rehevien kasvien joukossa.

Eilen pyöräretkellä kävin vapaahautausmaalla ja ihailin sen luonnonkasveja. Nurmikko muodostui pääosin huopakeltanosta, jonka kukat olivat terhakkaasti pystyssä tanakassa varressaan. Joskus olen miettinyt olenko koskaan nähnyt luonnossa ahokissankäpälää, vain äidin tekemissä kuivakukkakimpuissa - no hautuumaallahan sitä oli! Mutta täytyy olla vähän nöyrä, että kaiken huomaa.

Hyvää vastamyrkkyä dementialle on oppia huomaamaan että kyläkarhiainen ja piikkikarhiainen ovat aivan eri kasveja samoin kuin peltosaunio ja kamomillasaunio. Kaikki ei ole sitä miltä ensiksi näyttää. Ja eikö olisikin tylsää, jos kaikki olisi vain yhtä tasaista sitä samaa! Sitä ei elämä ole. Elämä on rikas. Jos ei muuta niin sutikukkaakin (Cirsium heterophyllum) voi katsoa joskus eri kulmasta.