Työkokeilu

Olen kulkenut nenä maassa ja pää pilvissä havainnoiden tarkoin ympäristön elämää ja ääniä. Kesä on tullut ja olen ylpeä siitä, että olen saanut kohennettua talon pihaa ja puutarhaa. Kolmen vuoden kaivaminen alkaa tuottaa tulosta. Olenpa pelastanut myös kaksi äidille tärkeää kasvia ja siirtänyt lajiensa viimeiset edustajat uuteen paikkaan lisääntymään: arovuokko ja Ydun-mansikka. Tuli mieleen Viikin karjakerhon sketsi, jossa uhanlaisena oli "The Last Semen Pill of Finnish Cattle." 

Olin aika huolissani, kun minulla oli viikonloppuna työkeikka, kaksi kristillistä toimitusta. Pelkäsin, että olen jo vieraantunut papin perustyöstä ja mokaan jotenkin. Selvisin kuitenkin kunnialla ja ihmeesti toimitusten kaavat ja tärkeät lauseet olivat vielä muistissa, vaikka hyvällä rutiinilla on taipumus kadota aika äkkiä. Jo toimituskeskusteluissa huomasin, että perheet olivat hyvin helposti lähestyttäviä, joten heitä ei tarvinnut jännittää. 

Karvakarhunsammal, luulisin

Oli ihana nähdä kuutta entistä työtoveria, tosin paria vain vilaukselta. Vaasan kirkossa sain jutella rehellisen, työteliään ja hauskan Antti-vahtimestarin kanssa. Hänen näkemisestään tulee aina hyvälle mielelle. Ja kappelissa oli Vesa-vaksi, jonka kanssa asiat sovitaan letkeästi. Ilahduin valtavasti, kun Tarja-kanttori oli niin otettu yhteisestä työtehtävästämme. Tarja osaa useinkin sanoa hyviä sanoja, ja nyt hän lausui toimituksen jälkeen, että nuorten pappien pitäisi käydä seuraamassa vanhempien työtä, olisi paljon opittavaa. Totta se on, että mallioppiminen on tärkeä laji, sekä hyvässä että pahassa. Tarkoitan "pahassa" -sanalla, että kun huomaa virheitä, niitä voi oppia välttämään.

Kappelin sakastiin putkahti myös Eva, ja sain taas kunnon rutistuksen. Vaihdoimme Tarjan ja Evan kanssa sekä työyhteisön että henkilökohtaisen elämän kuulumisia ja pääsimme lyhyessä hetkessä aika syvälle, toisin sanoen paikalla ei ollut yhtään täydellistä naista. Tulin tästä jakamisesta hyvälle mielelle. Voi miten ihana työyhteisö minulla oli Vaasassa. Ja on se varmaan vieläkin hyvä, työntekijät puhaltavat yhteen hiileen, vaikka joku arvostuksen ja luottamuksen ilmapiiri on viime vuosien aikana joutunut koetukselle. 

Jos on omasta mielestään ainut oikeassa olija, on hyvä muistaa, että sellaisia ei täällä maan päällä ole, ja herra se on herrallakin. Jos tällaiset perusasiat unohtuvat, yhteisestä elämästä ja työstä pakenee ilo ja pahimmassa tapauksessa myös työn vaikuttavuus. Kylvö, istutus ja kasvu ovat tärkeitä, omakin kasvu.