Näin kirkkokahveilla kaksi uutta vaasalaista, jotka sanoivat kuin yhdestä suusta, että meidän seurakunnassamme on hyvä henki. Niin minustakin. Jos jossain työpaikalla tai tilaisuudessa on huono henki, varsinkin vierailija huomaa sen yleensä hyvin pian. Voi johtua omasta rentoudestanikin, mutta olen tänä syksynä kokenut erityistä iloa siitä kun saan tehdä työtä Vaasassa.
Meillä taitaa olla myös me-henkeä sopivassa määrin. Itse huomaan sen siitä, että ärsyynnyn, jos joku arvostelee kollegojani tai jos joku vierailija tulee seurakuntaamme kuin joku suuri guru vaatien ja moitiskellen. Vierailijalla voi toki olla jotain arvokasta tuotavana, mutta jos hän ei arvosta seurakunnan perustyötä, hänen käyntinsä tuskin rakentaa seurakuntaa. Kaiken kaikkiaan arvioin mielessäni seurakunnan viikkotoimintaa siitä näkökulmasta, rakentaako se yhteyttä ja yhteisöllisyyttä joka sitten porisee seuraavan pyhän kirkkokahveilla ja kilvoittelee viikolla säteillen hyvyyttä lähelle ja kauas.
Joskus vähemmän on enemmän, joskus täytyy tehdä jotain uudella tavalla. On suuri ilo, kun saa olla miettimässä miten kohtaisimme enemmän ja syvemmin seurakuntalaisiamme ja kaupunkimme asukkaita. Onneksi kaikki ei ole meidän seurakunnan työntekijöiden varassa, vaan jokainen Kristuksen oma voi kantaa ilosanomaa sanoin ja teoin. Sekin on taas koettu tällä viikolla.
Mistä hyvä henki mahtaa tulla? Se sisältää kunnioitusta, avoimuutta, kannustamista ja välittämistä. Entä jos henki kirjoitetaan isolla? Pyhä Henki on rakkauden Henki, joka voi synnyttää hyvää henkeä ihmisten välille. Pyhä Henki ei epäile uskoamme, vaan tahtoo vahvistaa sitä, osoittaa Kristukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti