Kärsimyksen ongelma

Tämän taulun olen pistänyt
kaappiin piiloon

Jos Jumala on kaikkivaltias ja rakastava, miten hän sallii? Tästä meinasin kirjoittaa jo eilen illalla. Joku kokee tämän kysymyksen niin kipeänä, että se estää uskomasta kristinuskon rakastavaan Jumalaan. Itse olen jotenkin yrittänyt opetella ottamaan elämässä vastaan sen mitä tulee, ja luottamaan siihen, että Jumala voi muuttaa pahankin hyväksi. Suuressa murheessa hän voi antaa lohdutuksen ja elämän vaikeista asioista hän voi avata tien, joka on entistä parempi. Hän voi sallia myös pimeän yön, mutta yössäkin hän tahtoo antaa meille turvan niin että uskomme kestäisi loppuun asti. 

Mietin tätä toissa iltana kun olin eräänlaisessa parantamiskokouksessa. Ajattelin, että en kaipaa sellaista väkevää hengellistä kokemusta, parantumista tai suurta ihmettä. Näen tuollaisessa toiminnassa paljon ongelmia. Rukoilen, että uskoni kestäisi kaikki ne koetukset, joita elämä tuo tullessaan. Toivon, että voisin aina luottaa Jumalan hyvyyteen.

Juuri viime sunnuntaina lainasin saarnassani raamatunkohtaa, jonka mukaan Jumalan kädestä tulee niin onni kuin onnettomuus. Jumala antaa valtaapitäville vallan ja taas ottaa sen pois. Puhtaaksi viljeltynä tämä on ankaraa ja vaikeasti käsitettävää tekstiä. Norjan joukkomurhan jälkeen tanskalaiset teologit pohtivatkin, ohjasiko Jumala siis tappajan kättä. Kärsimystä paljon pohtinut teologi Leif Andersen kirjoitti, että se mitä Jumala sallii ja se mitä hän tahtoo ovat eri asia. Emmekä voi siirtää Jumalan kaikkivaltiutta maailmanselitykseksi jonka voi ajattelematta ja ajattelemattomasti singota kärsivälle ihmiselle. On eri asia uskoa olevansa Jumalan turvallisissa käsissä ja eri asia selittää Jumalan tahdolla kaikkea mitä tapahtuu. Ymmärrän sen niin, että ei pidä suorasukaisesti ajatella että pahuus, vääryys ja luonnonmullistukset toteuttaisivat Jumalan tahtoa maailmassa ja yksityisen ihmisen elämässä.

Jumala on luonut tämän maailman, missä on vaaroja, ja hän on sallinut ihmisen tehdä vääriä valintoja. Onnettomuudet ja sairaudet voivat minua kohdata, ja toinen ihminen on joskus osoittautunut petolliseksi, epäoikeudenmukaiseksi ja raatelevaksi. Suojelusenkelit eivät aina varjele. Jumalan tarkoituksia en ymmärrä.

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa tahdon luottaa siihen, että Jumala voi pahankin kääntää hyväksi. Monen vaikean asian kautta hän on tahtonut kutsua minua oikealle tielle. Rakkaus on voinut kätkeytyä siihen, mikä on tuntunut ylivoimaiselta kestää. Katkera murhe voi muuttua onneksi. Ja se, mikä jää toteutumatta tässä elämässä, voi toteutua riemullisesti siinä toisessa todellisuudessa, missä ei enää ole syntiä eikä kuolemaa.